Taas ongella illansuussa...

Kirjoitin pari viikkoa sitten blogitekstin Ongella illansuussa...

Käväisin tänään taas kokeilemassa, miten kala syö kaivettuani muutaman madon tonttimme kulmalta.
Ajoin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäätyyn "keskellä ei mitään". Kala ei syönyt, sain ainoastaan kesän/syksyn pienimmän ahvenen, jonka uhrasin "isojen ahventen syötiksi".

Ajelin välittömästi "aika haipakkaa" Laitakarin kaupunginpuoleiseen länsipäätyyn merkkipeilin lähettyville. Ankkuroin veneen noin 3,5 metrin syvyiseen veteen.

Kala ei syönyt sielläkään. Sain yhden savustuskokoisen ahvenen ja kesän/syksyn ensimmäisen kiisken, "kirsun".

Kiitti nyt riitti, ajattelin ja ajoin Laitakarin etelärannan tuntumaan noin parisataa metriä eteenpäin.

Ankkuroin kolmisenkymmentä metriä rannasta ja onget ja pilkki veteen. Ensin ei tapahtunut mitään. Minulta meinasi taas usko loppua. Ajattelin jo, että nyt kyllä savustusahvenet jäävät tällä kerralla nostamatta mutta sitten...

Kalaa alkoi tulla kuin tyhjästä. Parvi sattui kohdalle.

Kaikilla välineillä ja kaikilla syöteillä - madoilla ja em. pikkuahvenen siivuilla - tuli muutama ahven. Savustuskokoisia toistakymmentä - lähistöllä norkoileva lokki sai osansa muutamasta pienestä ahvenesta...

Minulla oli tutut kaksi jigionkea ja pilkki käytössä. Komeita ahvenia noin 2,5-3,0 metrin syvyydestä. Suurimmat ahvenet tulivat yllättäen tällä kerralla jigiongilla.

Ohi läheltä venettäni ajeli vanhahko mies vihreällä Terhi-veneellä "ryömintävauhti" uistellen.
"Onko tullut kalaa?" huikkasin hänelle. Hän näytti komeaa, mahdollisesti yli puolikiloista ahventa hymyssäsuin. Olihan niitä minullakin lähes ämpäri jo täynnä - hyvä niin.

Pienenä yksityikohtana mainittakoon, että minun kalastustani katseli Laitakarin rannalta lammaslauma, laskujeni mukaan siinä oli viitisentoista lammasta. Saattaa olla, että saaren pusikoissa oli vielä lisää. Näytti olevan tehokasta maisemanhoidollista "parturointia"...

Kalat on perkattu. Ahvenen perkeet jätin toistamiseen sanomalehden päälle tontin takakulmalle ison sembramännyn juurelle.

Aamulla ei ollut jäljellä muuta kuin kostea sanomalehti. Harakat, varikset ja todennäköisesti siilikin saivat taas herkutella perkeillä kyllikseen...

Jatkoa edelliseen:

Edellisen iltakalastuksen ahvenet savustetaan huomenna Selkäsaaressa. Menemme katsomaan, mikä on puolukkatilanne saaressa.
Tämän kalareissun pantiin pakastimeen odottamassa jotain pientä juhlahetkeä, juhla-ateriaa...

Saattaa olla, että joku näiden kalatekstieni lukijoista turhautuu ja pohdiskelee tykönään, miksi ihmeessä jaarittelen näillä asioilla.

No lähinnä siksi, että Perämeren pohjukkakin on täynnä erinomaista kalaa - ahventa! Onhan siellä toki muutakin kalaa, mutta minua on kiinnostanut vain ahvenet ja vähin hauet.

Kerron - mahdollisesti jaarittelenkin - myös siksi, että vuosikymmenien saatossa vähänlaisesti olen nähnyt harrastusmielessä kalastettavan näillä kulmilla. Lähes ilmaista ravintoa muuta kuin hakee pois - suosittelen...

Vielä lisäjatkoa edelliseen:
Ahventen savustus onnistui erinomaisesti. Täytyy avoimesti todeta aivan kuin edesmennyt naapurimme: "Oli se ryötti niin hyvää!"