Obaman ja Putinin eleistä yritettiin kaivaa suurta totuutta
Sinänsä on myönteistä, että Venäjän ja Yhdysvaltojen presidentit tapasivat ja keskustelivat. Ilmassa ei silti ole merkkejä välien lähentymisestä. Suurin syy eripuralle on Syyrian presidentti.
Venäjällä hehkutettiin ennakkoon presidentti Putinin puhetta YK:ssa puheena, joka muuttaa maailmaa. Sellaista ei kuitenkaan nähty. Mutta muuttuiko mitään, kun Putin puheensa jälkeen tapasi yhdysvaltalaisen virkaveljensä Barack Obaman?
Valokuvat presidenttien tapaamisesta eivät kerro, ovatko Putin ja Obama löytäneet jonkun uuden yhteisen näkökulman. Jollakin tavalla he ilmeisesti avautuivat toisilleen, koska Vladimir Putin totesi keskustelujen olleen ”yllättävän suoria”.
Tällaisessa tilanteessa pienimmätkin eleet tulkitaan. Mikä merkitys oli sillä, että Obama ensimmäisenä ojensi kätensä Putinille kuvaustilaisuudessa maiden lippujen edessä? Luultavasti tämä oli vain merkki siitä, että Obama nopeammin ymmärsi, mitä kuvaajat tarvitsivat. Tosin voidaan myös ajatella, että hän halusi osoittaa halunsa yhteistoimintaan.
Voi tietenkin olla, että presidentit sopivat jostakin, jota ei vielä kerrota meille. Todennäköisemmin he kuitenkin vain joutuivat toteamaan, että Isis on Venäjälle ja Yhdysvalloille yhteinen uhka, mutta heillä on eri lähtökohta taistelussa sitä vastaan.
Nykyisessä kylmässä ilmapiirissä oli iso askel jo se, että presidentit ylipäätään tapasivat ja keskustelivat kahden kesken.
Kumpikin vaikuttaa Syyrian maaperällä
Kumpikin maa on sotilaallisesti läsnä Syyriassa. Venäjä on viime viikkoina huomattavasti lisännyt läsnäoloaan ja tuonut Syyriaan parhainta lentokalustoaan. Samalla Venäjä on ilmaissut kantanaan, ettei Isisiä voi voittaa ilmasta vaan se vaatisii maajoukkoja. Presidentti Putin on kuitenkin sanonut, ettei Venäjä tule lähettämään maavoimien joukkoja Syyriaan.
Venäläisiä ammattisotilaita, sotilasneuvonantajia ja – kouluttajia on Syyriassa. On kuitenkin epätodennäköistä, että Venäjä lähettää sinne suuria määriä sotilaita. Kansaa ei miellytä ajatus, että omia poikia kuolisi sodassa tuhannen kilometrin päässä kotoa.
Jo aiemmin Yhdysvaltain ja Venäjän puolustusministerit ovat puhelimitse sopineet, että maiden Syyriassa olevat joukot eivät tule taistelemaan toisiaan vastaan. Olisikin kansainvälisten suhteiden kannalta melkoinen katastrofi, jos jompikumpi vahingossa esimerkiksi ampuisi toisen lentokonetta.
Perusnäkemykset eroavat
Niin kauan kun Venäjä ja Yhdysvallat ovat eri mieltä Syyrian presidentin Bashar al-Assadin kohtalosta, maat voivat korkeintaan sopia joistakin pienistä samansuuntaisista askelista.
Venäjällä on kaksi pääsyytä tukea Assadia.
Ensinnäkin Venäjä pysyy kannassaan, ettei ulkopuolinen saa puuttua minkään maan sisäisiin valtasuhteisiin. Venäjän mielestä ei ole muiden maiden asia syrjäyttää Assadia.
Toisekseen Syyria on Venäjän vanha ystävä. Mailla on pitkät perinteet yhteistyöstä. Suhteet ovat jatkuneet läheisinä aina Neuvostoliiton ajalta ja Venäjällä asuu paljon syyrialaisia.
Bashar al-Assad on pitänyt yllä hyviä suhteita ja saanut sen johdosta myös anteeksi myöhästyneitä maksuja aseista.
Venäjä on myynyt aseita Syyrialle ja maalla on myös pieni laivastotukikohta Syyriassa.
Lisäksi Venäjälle on arvovaltakysymys olla mukana, kun ratkaistaan kansainvälisiä kriisejä. Tässä asiassa Venäjä käyttäytyy joidenkin mukaan kuin uhmaikäinen lapsi. Ellei saa haluamaansa huomiota hyvällä käytöksellä, aletaan riehua.
Tuomalla Syyriaan modernia ja tehokasta lentokalustoa ja muuta sotavarustusta Venäjä pakotti länsimaat ottamaan sen mukaan keskusteluihin.
Ukraina ei unohdu
On sanottu, että Syyrian toimillaan Venäjä kääntää huomion pois Ukrainasta. Osaksi näin voi ollakin, mutta kyllä länsimaiden johtajilla riittänee aivokapasiteettia pitää kahta asiaa samaan aikaan päässään.
Niin kauan kuin Ukrainan sota ei ole ohi ja Krimin valtaus jatkuu, läntinen maailma ei suhtaudu Venäjään suopeasti.
Minskin sopimuksen ehtoja ei ole edelleenkään toteutettu ja kaikki sopimuksen aikarajat ovat kohta ohi. Tässä tilanteessa odotetaan mielenkiinnolla, mitä niin sanottu Normandian formaatin tapaaminen Pariisissa perjantaina tuo.
Pariisissa tapaavat Ranskan, Venäjän ja Ukrainan presidentit sekä Saksan liittokansleri.
Ukrainan tilannetta ei helpota, että presidentti Petro Poroshenko on yhä vähemmän suosittu kotimaassaan. Kansalaiset ovat tyytymättömiä, koska toivottuja uudistuksia ja korruption kitkemistä ei ole toteutettu.
Isis on uhka myös Venäjälle
Venäjällä on todellinen tarve kukistaa Isis oman turvallisuutensa takia. Tiedetään, että Isisin joukoissa taistelee ainakin kaksituhatta venäläistä. Useimmat heistä tulevat jo ennestään rauhattomalta Kaukasuksen alueelta.
Venäjä odottaa hyvällä syyllä pelolla mitä tapahtuu, kun nämä taistelijat joskus palaavat kotimaahan.
Myös Keski-Aasian maista on lähtenyt paljon taistelijoita Syyriaan.
Afganistanin kehitys antaa aihetta huoleen. Tuoreimmat tiedot talibanien etenemisestä maan pohjoisosissa ovat Venäjänkin kannalta huolestuttavia.
Afganistanin naapurimaassa Tadzhikistanissa on yhä rauhattomampaa, ja myös Uzbekistanissa pelätään uusia levottomuuksia. Osa siellä toimivista terrorijärjestöistä on jo ilmoittanut liittyneensä Isisiin.
Tämä tarkoittaa, että Venäjä voi hyvinkin nopeasti kohdata Isisin joukkoja omalla kynnyksellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti