Historiaa: Lomaltapaluuraha > lomaraha ja vähän muutakin...

Historia:

Vuonna 1971 Metalliliiton seitsemän viikon lakon lopettamissopimuksen yhteydessä sovittiin erillisestä lomaltapaluurahasta. Tuohon aikaan oli tavallista, että metallimiehet hakeutuivat loman aikana Ruotsiin töihin.

Ilmeisesti silloiset työnantajat pitkin hampain suostuivat lomaltapaluurahan maksamiseen säilyttääkseen ammattitaitoisen työvoiman Suomessa.

Nykyisin lomaraha eli lomaltapaluuraha on useimmissa työsuhteissa käytössä oleva lisäpalkkio. 

Lomarahan maksaminen ei perustu vuosilomalakiin vaan joko työehtosopimukseen, työpaikalla noudatettuun käytäntöön tai työsopimukseen.

Työntekijällä ei siten ole ilman eri sopimusta oikeutta lomarahaan.

Jos lomarahasta on kuitenkin sovittu joko suullisesti tai kirjallisesti tai sitä on aikaisemmin vakiintuneesti maksettu, työnantaja ei voi lopettaa maksamista.

Työ- ja virkaehtosopimuksissa on yleensä sovittu lomarahasta, joka maksetaan lomapäivien normaalin palkan lisäksi.

Lomaraha on 50 % vuosilomapalkasta eikä sitä yleensä makseta lomakorvauksesta. 

Lomaraha maksetaan yleensä sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin työntekijän palkka lomaltapaluupäivältä maksetaan tai olisi maksettu, jos hän olisi palannut työhön, tai se voidaan maksaa vuosilomapalkan yhteydessä.

Lomaltapaluuraha maksetaan yleensä sillä ehdolla, että työntekijä palaa lomalta suoraan töihin (eikä esimerkiksi lakkoile tai jättäydy pois töistä), mutta tästä voidaan poiketa työnantajan suostumuksella.
Monet työnantajat ottivat lomaltapaluurahan yksipuolisesti käyttöön varmistaakseen, että työntekijät tulevat loman jälkeen takaisin töihin, ja nykyään lomarahasta on tapana sopia työehtosopimuksissa yhdessä ammattiliittojen kanssa.

Useilla työpaikoilla on mahdollista vaihtaa lomarahat vapaiksi, millä voi saada ylimääräisiä lomarahavapaapäiviä normaalin loman lisäksi.

Väitetään, että lomaraha pelastaa työntekijän kesän. Sanotaan, että lomaraha tulee tarpeeseen, eikä sitä pidä vaihtaa vapaaseen.

Miksi?

Siksi, että jos jollakulla on varaa ottaa palkatonta vapaata, työmäärä kaatuu sille, jolla ei ole varaa palkattomaan.

Mene ja tiedä...

Olen edellisessä elämässäni eli työelämässäni päässyt nauttimaan em. lisäpalkkiosta. Olen ottanut sen vastaan, koska se oli minullekin taannoin neuvoteltu. Tosin aika usein - varsinkin sen edun alkumetreillä - pohdiskelin sitä eräänlaisena ansiottomana arvonnousuna.

Jos jostakin on lähitulevaisuudessa leikattava, minun arvomaailmassa esim. lomaraha olisi listan paalupaikalla. Työajan pidennys ei sekään ole mahdoton asia.

Edelliseen liittyvänä kuulen monen lukijan tupisevan: "Hyvähän sinun on eläkeläisenä puhua!" "Niin onkin!" minä totean ja lisään:"Olen valmis tarvittaviin leikkaus- ja/tai säästötalkoisiin."