Mukava lukea välillä perusmyönteistä, rentoa tekstiä globaalikaaoksen keskellä.
Omakotityyppiseen asumiseen liittyvänä lienee toimittajalle lohdutuksen sana paikallaan: Työtä on aina niin paljon kuin kehtaa ja viitsii tehdä. Tekemiset on syytä priorisoida, silloin niistä kohtuudella selviää...
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Tulisi jo routa ja jää
Tänä kesänä minulla oli taas hyvä tuuri loman suhteen. Jäin lomille heinäkuun puolivälissä, kun kelit lämpenivät ja aurinko alkoi paistaa. Olen aina lomalla joko alku- tai loppukesän.
Sateisen alkukesän jaksoi hyvin olla töissä, kun tiesi, että aurinko ilmestyy jossain vaiheessa. Sääliksi kävi niitä, jotka lomailivat alkukesällä.
Lähdin perheen kanssa pois kotinurkilta Meri-Lapista ennen lämpöaallon tulemista ihan sattumalta. Kesä oli puhjennut loistoonsa myös Viron Saarenmaalla ja Pärnun kylpyläkaupungissa.
Molemmissa paikoissa lämpötila oli koko ajan reilusti yli kahdenkymmenen asteen.
Naapurimaassa olisi viettänyt aikaa paljon kauemminkin kuin vajaan viikon, mutta kivaa oli myös paluumatkalla Helsingissä. Korkeasaaressa vietimme mukavan päivän ja pari päivää sen päälle vielä pääkaupungin vilskeessä.
Loput kesälomastakin sain viettää lämpöisissä olosuhteissa. Reissuja tuli kotimaassakin tehtyä. Suuri helpotus oli päästä pois omakotitalon ”työmaalta”, koska välillä pukkasi jo stressiä tekemättömien pihatöiden, maalausten ja pienten nikkarointien kanssa. Osan niistä olisi voinut jättää ensi kesäänkin huoletta, mutta luonteeni ei anna periksi. Tekemättömät työt pistivät aina silmään.
Vaimo yritti toppuutella välillä, mutta en häntä juuri kuunnellut. Pitäisi osata ottaa varmasti hieman enemmän ”löysin rantein”, kuten Veikko Lavi lauloi aikanaan.
Nyt odottelenkin, että tulisi jo routa ja jää. Maan jäätymisen vuoksi on pakko ottaa hetki rennommin ennen lumenpukkausrumbaa. Tammikuusta lähtien saa sitten kolata tosissaan.
Saa nähdä, osaanko heivata hommat vähemmälle syksyn tullen. No ainakin hyllyjä pitäisi asentaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti