Elämä on matka...

Vanha tekstini kävi mielessä odotellessani lähtöä juuri tänään keskiviikkona klo 15 alkavaan Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen kaupungintalon 2. kerroksen kokoushuoneessa. Olen nykyisin kyseisessä lautakunnassa Raimo Keskikallion varajäsen. Raimo ilmoitti viikonvaihteessa olevansa estynyt toisen päällekkäisen kokouksen vuoksi.

Vuoden 2007 tunnelmat eivät ole oikeastaan muuttuneet lainkaan, olemme edelleen matkalla - toivottavasti edes hamassa tulevaisuudessa kohti hiukan taloudellisesti parempaa tilannetta...

Jatkoa edelliseen:

Mainitsemani kokous oli asiallinen ja hyvä, oikeastaan erinomainen. Käsiteltävät asiat olivat vaikeita ja vieläkin vaikeampia.

Vanha tekstini vuodelta 2007:

ELÄMÄ ON MATKA ...

Jaksan olla yhä edelleen ihastunut Suomen Kuntaliiton vanhaan kampanja-aineistoon, jossa eräässä julisteessa kuvataan Kuntaliiton palveluja – ammatteja nykyaikaisen metrokartan avulla. Pidän jopa työasuni rinnuksessa Elämä on matka-pinssiä…

Kunnissa on avautumassa lähivuosina 140 000 uutta työpaikkaa, kun kolmannes kuntien henkilöstöstä jää eläkkeelle.

Erilaisia kunta-ammatteja on 5000, ja työpaikkoja on tarjolla kaikkialla Suomessa. Kuntien päätuote ovat suomalaiset hyvinvointipalvelut.

Muistuupa mieleeni keväällä 2006 toteutettu kuntatyöntekijöiden mielenilmaus Eduskuntatalon edustalla, taisivat tehyläiset olla liikkeellä kiinnittämässä päättäjien huomiota vaativaan, mutta aliarvostettuun/palkattuun työhönsä…

Eräässä kyltissä luki vapaasti muisteltuna: Päättäjät! Muistakaa, että olette kohta itse paskat housuissa sairaalan vuodeosastolla!

Elämä on matka, jonka joka vaiheita on vaikea itse joka vaiheessa hallita varsinkin iän karttuessa ja toimintakyvyn/elämänhallinnan heikentyessä.

Silloin viimeistään tarvitaan läheisiä ihmisiä ja yhteiskunnan turvaverkkoja, joita on viime aikoina alas revitty.

Nyt – syksyllä 2007 – on Tehy pistänyt todella kovat piippuun! Valmius massiiviseen mittelöön on selkeästi viritetty. Palkankorotusvaatimukset ylittävät selkeästi viimeaikoina sovitut korotukset.

Tässä yhteydessä tulee testattua, onko Suomi edelleen hyvinvointivaltio, joka pitää huolta vähäosaisista, sairaista, vanhuksista, jne. mutta toisaalta myös ammattitaitoisen työvoiman motivoidusta työpanoksesta jatkossa.

Tässä yhteydessä mitataan myös ennen viimeisiä eduskuntavaaleja esitetyt löysät puheet terveyssektorin ansiotason jälkeenjääneisyyden korjaamisesta kertarysäyksellä.

Kuntapäättäjät murehtivat jo nyt sovittujen palkkaratkaisujen vaikutuksia. Yllätyksenä ne eivät ole kenellekään aikaansa seuraavalle tulleet! Ne olivat selkeästi odotettuja, mahdollisesti prosentin kaksi korkeampia kuin yleisesti odotettiin.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan suomalaiset ovat valmiita maksamaan tasokkaat hyvinvointipalvelut jatkossa, se on hyvä merkki se.

Kemin kaupungin talous on supertiukoilla. Syyttävä sormi herkästi osoittaa, on vuosikausia osoittanut Sosiaali- ja terveyslautakunnan suuntaan.

On todettava, että me kaikki – lautakunnan jäsenet ja johtavat virkamiehet – aistimme voimakkaasti lähimmäistemme todellisen hädän, varsinkin tilanteessa, jossa yritetään raaoin pakkokeinoin pusertaa keinotekoisesti epärealistiseen ”raamiin”, kaupunkimme talousasiantuntijoiden, tilastonikkareiden ja kämpyränvääntäjien, lähes jalustoille nostettujen puolijumalien muottiin.

Toivottavasti talousalueellemme syntyy kuntien aidon yhteistyön tuloksena sellainen sosiaali- ja terveyspiiri, joka selkeästi keventää kaikkien siinä olevien kuntien taloudellista rasitusta, joka on nyt sietokyvyn rajoilla.

Onneksi tämä on vain elämää ja elämä on matka.

Pohdiskeluterveisin

Aki Pyykkö

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen