Yhteikunnan elätti kirjoittaa: "Uskon vahvasti, että en ole ainoa yhteiskunnan elätti, joka heti perustulon saatuaan olisi valmis tekemään työtä kuin työtä. Perustulo toisi ihmisarvoni takaisin. Voisin ylpeänä ja tyytyväisenä tehdä mitä tahansa työtä." Itse olen aina pyrkinyt luottamaan ihmiseen, hänen vilpittömiin pyrkimyksiinsä mutta...
Valitettava usein olen havainnut, että monet meistä ovat niin mukavuudenhaluisia, että em. tyyppinen perustulokin olisi kukaties vain tukea tuen päälle eikä johtaisi mihinkään - päinvastoin passivoisi lisää jo nyt ilmeisesti kohtuuttoman raskasta "luuserimentaliteetin" täyttämää elämää.
Itse kallistun oikea työ-kunnon palkka-kohtuullinen toimeentulo-linjalle ilman ilman uuvuttavaa tukihakemusrumbaa...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista:
MIELIPIDE
En hae työtä enkä ota tarjottua työtä vastaan – minut ja kaltaiseni pelastaisi perustulo
Yhteiskunnan elätti
Elän yhteiskunnan varoilla. Minulla on yliopistotutkinto, ammattitutkinto ja muita pätevyyksiä. En silti yritä hakea töitä, enkä ota tarjottua työtä vastaan. Tiedän monia muitakin kaltaisiani.
Tämä voi kuulostaa mukavalta ja helpolta elämältä, mutta sitä se ei ole. Minulla ei nimittäin ole käytössäni sataa prosenttia siitä toimintakyvystä ja energiasta, joka minulla voisi olla.
Kohtalaisen osan voimistani vie erilaisten selvitysten ja lomakkeiden täyttäminen. Jatkuva huoli toimeentulosta kuluttaa yllättävän paljon energiaa, ja työttömän luuserin leima otsassa ottaa sekin omansa. Voimavaroja kuluu myös sen pohtimiseen, paljonko työnteko lopulta lisäisi nettotulojani. Jos ottaisin työn vastaan, jäisikö minulle enää voimia huolehtia kahdesta lapsestani tai itsestäni, vai veisikö työ loputkin voimat? Olisiko pieni tulojen lisäys sen arvoista?
Perustulo pelastaisi minun ja monen muun kaltaiseni elämän. Se kohottaisi mielialaa ja antaisi voimia työn etsimiseen, kun asiat muuttuisivat yksinkertaisemmiksi, ikävä leima otsasta poistuisi ja toimeentulotaakka putoaisi harteilta. Perustulo helpottaisi niin ikään monen yksinyrittäjän työtä, kun pohjalla olisi jokin varmuus. Perustulo lisäisi niiden elämänlaatua, joilla on arvokas työ, mutta pienen palkan vuoksi leipäjono tai sossun luukku kutsuvat toisinaan.
Sairaat, eläkeläiset ja vapaaehtoistyötä tekevät voisivat saada hieman suurempaa perustuloa, ja enemmän ansaitsevien työssä käyvien perustulo kutistuisi progressiivisen verotuksen seurauksena lähelle nollaa.
Edellä mainitut ihmisryhmät saavat nyt sitä sun tätä tukea, lomakkeet kulkevat edestakaisin, ja huoli toimeentulosta painaa mieltä. Se masentaa ja vie monelta työkyvyn.
Uskon vahvasti, että en ole ainoa yhteiskunnan elätti, joka heti perustulon saatuaan olisi valmis tekemään työtä kuin työtä. Perustulo toisi ihmisarvoni takaisin. Voisin ylpeänä ja tyytyväisenä tehdä mitä tahansa työtä, kun tietäisin, että jokainen euro, jonka ansaitsen, olisi aina lisää pohjalla olevan perusturvan päälle. Voisin uskaltaa työllistää itseäni oman yrityksen kautta, kun pohjalla olisi varma leivän pöytään tuova turva.
Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on mutkikas ja järjetön. Perustulo ratkaisisi ison palan yhteiskunnan ja yksittäisten ihmisten ongelmista. Perustulomalli tuskin tulisi kalliimmaksi kuin nykysysteemi, kun valtion verotulojen määrä nousisi työtätekevien määrän kasvaessa. Lomakkeiden pyörittelyn vähetessä Kelan ja te-toimistojen työntekijät pääsisivät tekemään tärkeämpiä ja tuottavampia asioita.
Perustulomallilla koko kansakunnan kokonaistyytyväisyys lisääntyisi, mistä seuraisi varmasti paljon muutakin hyvää.
Yhteiskunnan elätti
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti