Olen usein kirjoittanut maamme murheellisen pitkistä leipäjonoista. Siihen aikaan = vuosikymmenien aikana kun vielä pääsääntöisesti kirjoitin artikkeleita eri lehtien yleisönosastopalstoille. Maamme turvaverkot ovat repeilleet ja ikävän kyllä niiden myötä leipäjonot pitentyneet - muuallakin kuin Helsingissä.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Leipäjonot kasvoivat mykistäviin mittoihin – "Poliitikot eivät uskalla tänne tulla"
Myllypurossa elintarvikkeita jonotetaan jopa tunteja. Lahjoitukset tulevat kauppiailta.
TEEMU KUUSIMURTO
"Kiitos!"
Vapaaehtoistyöntekijä Heikki Nykänen istuu Myllypuron Liikuntamyllyn liepeillä portaiden yläpäässä. Hänen tehtävänään on antaa käsimerkki Jauhokujalta Myllypurontielle, kun seuraava ryhmä leipäjonosta taas mahtuu Myllypuron elintarvikeapu -yhdistyksen ylläpitämään ruuanjakelupisteeseen Liikuntamyllyssä.
"Neljästä viiteen kymmenestä kiittää", Nykänen kertoo.
Nykänen puhuu niistä, jotka ovat saaneet kasseihinsa syötävää ja poistuvat koteihinsa. Jos koti on. Harva heistä taitaa olla töissä. On keskiviikko eli arkipäivä. Jonottamiseen uhrautuu noin kaksi tuntia.
Jono on mykistävän pitkä. Se ulottuu jakelupisteeltä yli seitsemänsadan metrin päähän Karistimentien puoliväliin. Ruokaa jonottaa noin 800 ihmistä. Jonoon on tultu varhain aamulla. Kello puoli kymmeneltä se suljetaan.
"Muutenhan tavara loppuisi", eräs vapaaehtoisjakelija sanoo.
Hän ei halua nimeään julki. Niin kuin eivät halua useimmat jonottajatkaan. Jotkut suhtautuvat vihamielisesti kuvaamiseen. Köyhyyteen liittyy häpeää, vaikkei tarvitsisi.
Aggressiivisuus on myös ymmärrettävää. Kukaan ei halua olla sosiaalipornon uhri. Mutta tämä ei ole sosiaalipornoa. Tämä on kuvaa nyky-Suomen todellisuudesta.
"Kiitti taas!" Mies ohittaa Heikki Nykäsen, ennestään tutun.
"Kerran viikossa pitää käydä hakemassa leipää ja mitä nyt saa", kontulalainen Ari kertoo.
Ari on ollut työttömänä kymmenen vuotta. Saman ajan hän on käynyt leipäjonossa. Jonot ovat hänen mukaansa "kasvaneet huomattavasti".
"Hallituksen päätökset kasvattavat niitä taas entisestään, kun leikataan työttömiltä ja eläkeläisiltä", Heikki Nykänen päättelee.
KATARINA SÄLLYLÄ HS
Vapaaehtoinen Eija Vahtera on vastuuvuorossa. Hän arvelee, että ruuanhakijoita on viikossa noin 2 500.
Kuun loppua kohti tultaessa jonot aina pitenevät.
"Poliitikot eivät uskalla tänne tulla", joku toteaa jonossa.
Toivoakin saa, appelsiineja vai banaaneja, mutta ei liikaa, koska silloin jono pysähtyisi. Merja ojentelee hedelmiä jonottajille: banaaneja, appelsiineja, meloneita . . . "Tällä kertaa hedelmiä, mitä nyt satutaan saamaan. Kaikki jaetaan, mitä tulee", hän toteaa.
Myllypuron elintarvikeapu saa ruuan kauppiailta. Suurimpia lahjoittajia ovat K-kauppiaat. S-ryhmäläisiltäkin saadaan. Monissa paketeissa on merkittynä alennusprosentti oranssilla tarralla. Parasta ennen -päivä on liki.
Jonossa on naisia, miehiä, lapsia vanhempiensa kanssa, nuoria, iäkkäämpiä, kantasuomalaisia, maahanmuuttajia, ihan tavallisia ihmisiä.
Joillakin on retki-istuimet ja vesipullo. Jonotus syö jalkoja ja kuluttaa nestettä.
Kaleviksi esittäytyvä savelalainen esittelee kassinsa sisältöä: hän on saanut kaksi tölkkiä piimää, kaksi pakettia tomaatteja, ruisleivän, valmispataa, neljä jogurttia ja porkkanakakun.
"Näillä mennään, kaksi päivää", Kalevi sanoo.
Ruokajono nimittäin avautuu seuraavan kerran kahden päivän kuluttua. Se on todennäköisesti taas pidempi kuin edeltäjänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti