Tulimme juuri hetki sitten nostalgiselta veneilyltä lähivesiltä. Sanoin illansuussa vaimolleni:"Mitäs sanot, jos lähdemme ajelemaan huvia lähivesille, kun on tuo ilmakin niin hyvä, tuulee tuskin ollenkaan?" Kerroin hänelle reitin ja niinpä lähdettiin...
Ajoimme Hahtisaaresta sisäsataman ohi Laitakarin pohjoispäätyyn, Kalkkinokan ja Juurakon ohi Kraaselin sillan alta Siikalahdelle.
Siellä jyrkkä käännös etelään uuden Rivikarin sillan alta Stora Enson Veitsiluodon konttorirakennuksen ohi, vanhan Rivikarin sillan alta Veitsiluodon sataman ohi pätkä isoa väylää pitkin metsittyneen "jätevuoren" kohdalle.
Miksi tätä voi kutsua nostalgiseksi veneilyksi?
Siksi, että vaimoni on asunut Veitsiluodon saarella ikävuodet 1-18, ollut myös siellä töissä useaan otteeseen myöhemminkin.
Minä sitä vastoin olen ollut Veitsiluoto Oy:n aikaan töissä saarella sellutehtaalla eri osastoilla ammattitöissä vuosina 1962-1968 ja opetustyön aikana tehnyt yhteistyötä Veitsiluoto Oy:n>Enso Oyj:n>Stora Enso Oyj:n sekä sellu- että paperitehtaan kanssa vuosina 1981-2008. Toisin sanoen aika tuttu saari, joka on valtavasti muuttunut esim. 1960-luvulta lähtien...
Yritimme mereltä paikallistaa ensisen itäosan asuinalueen, se oli aikanaan jotakuinkin valtavien puupinojen alla...
Ilmeisesti kuuluisa - Veitsiluodon Vastuksen kotikenttä - oli aikanaan hyvin näkyvissä olevien varastorakennusten kohdalla, jne. ...
Veitsiluoto Oy:n aikaan saaressa olivat "avoimet ovet", siellä saattoi liikkua aika vapaasti. Nyt tilanne on toinen ja hyvä niin, sillä maailma on radikaalisti muuttunut.
Tulimme samaa reittiä kaupunkiin. Siikalahdella oli kaiken kaikkiaan kolme katiskaa - tuskin niitä kukaan siellä liottelee turhan takia.
Totesimme, että peililinjat eivät olleet kunnolla näkyvissä, risukkoa oli pukannut oikein kunnolla...
Mukava veneilyretki, jota tuskin tulee toistetuksi, mikäli ei ilmaannu siihen liittyvänä tosi asiaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti