Edellisessä elämässäni = työelämässäni olin vuosittain tekemisessä puun kasvun, puun korjuun ja puukaupankin kanssa.
Kävimme oppilaiden kanssa läpi em. osa-alueita teoriassa oppitunneilla mutta myös paikan päällä yleensä aloittavan luokan kanssa. Metsässä, hakkuualueella käynnit olivat mielenkiintoisia, joista oppilaat pääsääntöisesti pitivät. Siellä olimme aina asiantuntijoiden hoivissa...
Kerroin oppilailleni myös omia, pienimuotoisia kokemuksiani puukaupasta. Ostin 1980-luvun puolessa välissä äidin puolen perikunnalta Keminmaan Törmästä Hakkauksen tilan viimeisen maakappaleen, maata oli noin 3,5 hehtaaria. Metsä- ja peltomaata, jotka olivat olleet hoitamatta vuosikymmeniä.
Päätin teetättää em. alueelle Sunnarinkulman asuntoaluesuunnitelman, johon liittyi noin 400 metrin tien (Petterinpolku) teko, lammen teko, ojien kaivuuta ja maisemanhoidollista hakkuuta.
Maisemanhoidollisen hakkuun alkuvaiheen eli puunkaadon teki kaksi paikallisen puunjalostusyrityksen metsuria ilta- ja viikonlopputyönä. Risukot (metsä-/energiahakkeeksi) ja kuitupuut myytiin paikalliselle puunjalostusyritykselle. Määrät olivat luonnollisesti pieniä. Otin itselleni järeitä tukkipuita, jotka sahattiin paikan päällä lankuiksi ja laudoiksi. Meillä oli niille selkeää tarvetta varastorakennuksen teossa Haukkarissa.
Kuitupuun osalta sain metsureilta ilmoituksen, että heidän kaatama kuitupuumäärä oli noin 120 kiintokuutiometriä. Siitä heille maksoin vaaditun korvauksen...
Yhtiön mittamieheltä sain ilmoituksen, että päätien varressa oleva kuitupuumäärä on hänen mittauksen mukaan noin 80 kiintokuutiometriä. Siitä minä sain aikanaan sovitun korvauksen...
"Hehtaarihaarukassa" luvut olivat suuruusluokaltaan edellä mainittuja - muistaakseni.
Hmmmmmmmmmmmmmm > 120 vs. 80 nyt kyllä mättää, ajattelin tykönäni. Totta kai otin yhteyttä molempiin osapuoliin. He vakuuttivat arvioidensa pitävän paikkansa. Jätin asian sikseen.
Kyseisestä puukaupasta sain erinomaisen ammattimatematiikkaan liittyvän harjoitustehtävän: Prosenttilaskut > kuinka paljon suurempi/pienempi jne. ...
Oppilaille asiaa esittäessäni taisin todeta, että minua kusetettiin molemmista suunnista.
Maksoin aivan liikaa ja sain korvauksena aivan liian vähän.
Yleisellä tasolla ei ollut varmaan minun osaltani ensimmäinen eikä viimeinenkään kerta.
Myöhäisemmässä vaiheessa metsuriystäväni kanssa jatkoimme maisemanhoidollista puunhakkuuta menestyksellisesti. Vuosien saatossa alueelta tuotiin polttopuuta kymmeniä avolava- + peräkärrykuormia.
Saimme luvan rajanaapurin hoitamatonta ryteikköä siistiä. Maisema muuttui = siistiytyi olennaisesti.
Toisen rajanaapurin kanssa tuli suusanallista puhelinkeskustelukärhämää rajalinjojen merkityksestä. Hän ei ymmärtänyt, että rajalinjat on oltava auki. Jätimme hyvää hyvyyttämme aukaisemamme rajalinjan pienpuut niille sijoilleen. Kävikö rajanaapuri ne keräämässä vai ovatko lahonneet paikoilleen, sitä en oikeastaan tiedä...
Todettakoon, että em. maa-alueen pääosa on myyty lopullisesti vuonna 1999.
Sunnarinkulman asuntoalueella, Petterinpolun varrella on (ainakin) kaksi perhekuntaa. Eipä tuolla ole tullut käydyksi vuosikausiin, kun ei ole ollut asiaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti