Kaivoin taas vanhan tekstini esiin kuluvan vuosituhannen alkupuolelta. Viime aikoina on ehditty jo esittää/toivoa, että ammattiyhdistysliike vetelee viimeisiään, käy kuolintaistelua dynaamisessa kvartaalitaloudessa.
Ei vetele! Rohkenen jopa väittää, että työntekijöiden ja toimihenkilöiden kiinnostus raadolliseen edunvalvontaan päinvastoin lisääntyy lähiaikoina.
Mikäli oikein muistan,EK:sta eläkkeelle vastikään jäänyt Lasse Laatunen arveli asian etenevän myös tähän suuntaan.
Mikäli oikein muistan,EK:sta eläkkeelle vastikään jäänyt Lasse Laatunen arveli asian etenevän myös tähän suuntaan.
Vanha, vuonna 2003 kirjoittamani teksti, joka mahdollisesti on julkaistu jossakin lehdessä tai sitten ei...
POHDISKELUA LAULUN SANOISTA NYKYAIKAAN…
Tunnustan pitäväni tarinoista, varsinkin loogisesti etenevistä tarinoista, joissa paha saa loppujen lopuksi palkkansa ja hyvä palkitaan.
Pidän myös hyvästä, melodisesta musiikista varsinkin jos siihen liittyy hyvät, puhuttelevat sanat.
Muun muassa useissa työväenlauluissa on mielestäni sekä melodia että sanat kohdallaan.
Eräs parhaimmista on Taistojen tiellä laulu, jota ei välinpitämättömänä, kylmänä voi kukaan nykyaikanakaan kuunnella.
Muutaman kommentti ensimmäisen säkeistön sanomaan, ehkä myöhemmin sitten lisää muihinkin säkeistöihin...
TAISTOJEN TIELLÄ
Kyseinen laulu on klassinen suomalainen työväenlaulu, alkujaan H. Konnon säveltämä vanha Suojeluskuntamarssi, johon kapellimestari K. Kangas teki sanat ja kuorosovituksen 1920-luvun loppupuolella…
Sanat:
Eespäin, eespäin…
tiellä taistojen…
rinta rinnan astukaamme siskot, veikot…
soipi laulu meidän joukkojen…
meitä taistoon kutsuen…
Kommentti:
Eteenpäin tässä dynaamisessa nykymenossa pitäisi mennä, mutta onko eteenpäin meneminen tosiasiassa todellista edistystä vaan totaalista, harhaista taantumaa, siitä voinee olla vähintäänkin kahta mieltä…
Eteenpäin tässä dynaamisessa nykymenossa pitäisi mennä, mutta onko eteenpäin meneminen tosiasiassa todellista edistystä vaan totaalista, harhaista taantumaa, siitä voinee olla vähintäänkin kahta mieltä…
Väitetään, että nykyaikana täytyy juosta, jotta edes pysyy paikallaan.
Onko todella näin, vai
elämmekö loppujen lopuksi eräänlaisessa unessa ja dynaamisuuden/tehokkuuden
harhassa, josta mm. kuuluisa, arvostettu ja kiistelty filosofimme Yrjö Kallinen
meitä jo kauan sitten varoitteli...
Sumeilematon,
vähäosaisista piittaamaton kohellus, raaka optio-osakepeli, erilaisten
uhkakuvien jatkuva esiin tuominen –suoranainen uhittelu ja pelleily on osittain
saanut oikeutetusti tylyn väliaikaistuomion erilaisten IT-kuplien puhkeamisessa
- onneksi, mutta peli näyttää raakana jatkuvan!
Eespäin, eespäin alta sorron yön,
kaikki puutteen raskaan alle ahdistetut,
niille, niille soipi laulu tää, jotka huokaa alla työn.
Me käymme taisteloon puolesta ihmisoikeuden
ja kansan kärsineen me viemme onneen yhteiseen.
Jo kuivuu kyyneleet, soi suuret huomen sävelet,
kun hetki lyö, niin poistuu yö ja kunniassa on kansa ja työ.
Niin monta, niin monta on tielle uupunut,
niin monta, niin monta on taistoissa kaatunut.
Vaan lannistaa meitä ei mahti mainen saa, me rauhan lujan luomme, mi riidat
karkottaa.
Siis veljiksi tulkaa nyt kansat kaiken maan,
niin onnemme tielle käy ruusutkin kukkimaan.
Pois puute, pois kurjuus, pois kaikki silloin jää, siis onnen orpo kansa,
jo nostan pystyyn pään!
Tässäpä aluksi...
Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi
En ole koskaan kommentoinut blogeja, joten on aika kokeilla.
VastaaPoistaKnut Kankaan teksti puhuttelee minua yhtä vahvasti kuin sinuakin.
Vaikka Kangas osasi itsekin säveltää, hän lainasi melodian Hannes Konnon "vihollispuolelle" tekemästä sävellyksestä. Tämä on musiikin historiassa yllättävän yleinen ilmiö, "musiikki ei tunne rajoja". Hyvä muusikko tunnistaa hyvän melodian. Pirttifilosofina tarjoan Knut Kankaan valinnasta toisenkin selityksen. Hänellä oli pasifistis-utopistinen näkemys (nykykielellä visio). Käyttämällä suojeluskunta-marssin sävelmää, hän alleviivasi omaa sanoitustaan: "Vaan lannistaa meitä ei mahti mainen saa, me rauhan lujan luomme, mi riidat karkottaa." Hän oli nähnyt sisällissodan terrorin ja etsi vääryyksien oikaisua ilman kostoa.
Seuraavissa säkeissä hän laajentaa näkökulmansa maailmanlaajuiseksi (nykykielellä globaaliksi): "Siis veljiksi tulkaa nyt kansat kaiken maan, niin onnemme tielle käy ruusutkin kukkimaan."
Tällaiset utopistiset ajatukset ovat äärimmäisen epämuodikkaita nykyään. Vuonna 2016 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Thomas More julkaisi teoksensa Utopia. Sen kunniaksi toivoisin maailman etsivän ratkaisua paradoksiin, jonka Osmo Soininvaara puki sanoiksi: "Olemme paratiisin portilla, mutta emme löydä avainta."
Näin Vappuna on mukava kommentoida Urpo Selkälän kommenttia, joka on mielestäni viiltävän erinomainen.
PoistaOlemme olleet paratiisin portilla puoli vuosisataa, emmekä ole etsineet avainta. (Odea mukaillen.)
VastaaPoistaVuonna 1970 täytin 17 vuotta ja tulin mukaan suomalaiseen työelämään. Sattuneesta syystä järjestin työurani 50-vuotispäivän merkeissä huomaamattomat etäpirskeet Facebookissa aprillipäivänä 2020. Tuumailin siinä samalla kuluneita vuosikymmeniä, joiden ajan on ollut kristallinkirkkaasti selvillä, mihin ekosysteemituhoon ihmiskunnan mieletön lisääntyminen, luonnonvarojen tuhlaus ja päästöjen kasvattaminen johtavat. Samaa on edistänyt aina vain jatkuva ihmisoikeuksien halveksiminen – ja sen yltyminen yhä lisää viime aikoina jopa EU-maissa.
Taistojen tiellä -laulu on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Tänä vuonna koronavirus SARS-CoV-2:n pysäyttämässä maailmassa on "kaikki puutteen raskaan alle ahdistetut" ajettu entistäkin pimeämmän "sorron yön" alle. Vähäväkiset on jätetty suuressa osassa valtioista kärsimään vapaasti paisuvasta covid-19-taudin pandemiasta, eikä heillä ole toivoa saada apua kaupallisin periaattein toimivista terveydenhoitojärjestelmistä kuin olematon murto-osa tarvittavasta joidenkin hyväntekeväisyysklinikoiden kautta. Voittoa tekemään rakennetut sairaalat tuskin selviytyvät maksavistakaan asiakkaistaan.
Työnsä – palkatun tai yrittäjätoiminnan – sekä tulonsa menettäneet ovat Suomessakin hyvin vaikeissa tilanteissa, vaikka meillä on vanhastaan tukijärjestelmät olemassa. Nyt on valtiovalta saanut ihmeen äkkiä voimaan säädökset myös pienyrittäjille tilapäisesti maksettavista "työttömyyskorvauksista". Miten soikaan laulu niille kaiken maan kansoille, joille työn alla huokaaminen ei normaalioloissakaan anna riittävää elantoa, eikä sosiaaliturvaa ole?
Kun vauraat valtiot ovat ryöstelleet lentokentillä toistensa hengityssuojainlasteja, on maissa, joissa ei minkäänlaista varautumista ole ollutkaan sen enempää pandemiaan kuin taloustoiminnan alasajon aikaiseen huolenpitoon osattomista, annettu sairastuneiden kärsiä ja kuolla tai toipua omia aikojaan.
Paavi ja YK:n pääsihteeri ovat vedonneet "rauhan lujan" luomiseksi, jotta "riidat karkotettuamme" saisimme tämän yhteisen biologisen vihollisemme kukistetuksi. Vaikka varsinaiset sotatoimet jäisivätkin tauolle, on tilanne pahimmasta päästä kymmenien miljoonien ihmisten pakolaisleireillä eri puolilla maailmaa.
Kriisin joskus helpottaessa on ihmiskunnan vahvimmilla päättäjillä, "maisella mahdilla", suurin huoli siitä, etteivät vain "puute ja kurjuus" jäisi pois niiltä, joita on kuitenkin jollakin tavalla autettu säilymään hengissä globaalin sekasorron läpi. Kunniaan ei anneta nousta "kansan ja työn", vaan ne halutaan lannistaa lopullisesti palvelemaan orjina omaisuuksien haltijoita. Keitään muita kuin ökyrikkaita ei haluta "viedä onneen yhteiseen". Duunarin selkänahasta aiotaan päinvastoin repiä nopeasti "korvaus" koronaseisokin aikana saamatta jääneistä voitoista.
Kyyneleitä riittää kuivattavaksi vuosikausiksi siitä kaikesta kauheudesta, mitä vallakkaampien ihmisten pandemian aikainen piittaamattomuus, ymmärtämättömyys tai suoranainen julmuus on aiheuttanut hauraammissa asemissa oleville.
Jos tästä ei astuta rinta rinnan eespäin – me kaikki kestävyystutkijat ja muut asiantuntijat sekä tavallinen reiluutta janoava kansa, pakottaen mukaan johtajamme – faktatiedon ja ihmisjärjen käytön tiellä ja korjata ihmisyhteisöjen rakennevikoja, ei pian ole elävää planeettaa meille asua.
Toivona valoisammasta, ekofiksusta ja ihmisarvoisesta tukevaisuudesta kaikille on vain, että "onnen orpo kansa nostaa pystyyn pään", vaatii kaikkialle oikeudenmukaisuutta ja kestävää kehitystä maapallon elonkehän asettamilla reunaehdoilla! Hetki lyö nyt.
Raikukoon Taistojen tiellä vappuna 2020 kaikissa virtuaalitapahtumissa ja siivittäköön meidät järkiperäiseen taisteluun sydämen viisaudella!
Erinomainen ajantasa-analyysi, ei kahta sanaa
Poista