Kävimme tänään sunnuntaina 04.01.2015 toista kertaa Selkäsaaressa. Vaimoni meni etukäteen aamulla torppaa lämmittämään ja ruokailua valmistelemaan.
Minä ja ystävämme, ammattitaitoinen moottorisahavirtuoosi köpöttelimme ahkion kanssa saareen pari tuntia myöhemmin tavalliset suksisauvat tukenamme.
Menomatkalla jalanjälkiimme ilmaantui vain muutamaan paikkaan vettä, takaisin tullessa sitavastoin jo enemmän.
Vaimoni kertoi, että häntä oli saareen vastaanottanut hirvilauma, kaikkiaan kuusi hirveä.
Hirvenjälkiä löytyi Selkäsaaten pohjoispäästä runsaasti, olivat kalunneet lehtipuiden runkoja. Me autoimme hirvien ateriointiasiaa kaatamalla aukon rantarisukkoon.
Samalla saimme aiemmin suunnittelemamme merinäköalan tulistelupaikalle ja torpan terassille...
Kaadoimme samalla kaksi suurta kuusta varautuen mahdollisen aurinkopaneelin asennukseen. Asia on siltä osin vielä auki. Lisäksi kaadoimme muutamia muita pienempiä puita kesällä tapahtuvaa kuivumista, karsimista, pätkimistä ja pilkkomista odottamaan - puuta riittää vuosiksi eteenpäin...
Jäällä on tällä hetkellä sen verran lunta, että kävellen paikka paikoin sohjoisessa lumessa, on aika raskasta.
Saaressa käynti kävi tällä kerralla ihan työstä.
Varmaan seuraavalla kerralla mennään suksilla. Todennäköisesti talven edetessä pitemmälle kokeilemme auton käyttöä myös saarikäynnillämme. Nelivetoautolla siinä ei ole varmaan ongelmia...
__________________
Asiasta toiseen: Katselin Christoffer Taxellin televisiohaastattelua.
Mielenkiintoinen haastattelu ja mielenkiintoinen, monessa mukana ollut/oleva henkilö. Hän kertoi pitävänsä rauhallisesta mökkielämästä.
Vanhempiensa perua oleva mökki on nimeltään Småningom, suomeksi Vähitellen.
Varmaan suurin osa suomalaisesta mökkikansasta ajattelee edellä mainitulla tavalla. Mökit ja niiden ympäristöt muotoutuvat vähitellen näköisekseen.
Ne eivät tule koskaan valmiiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti