maanantai 26. tammikuuta 2015

A4-paperi ei syrjäydy, se sitkeästi sinnittelee...

Kaivoin taas muistin vikistämiseksi vanhan tekstini esiin. Tunnustan pitäväni A4-paperista. Siinä on sitä jotakin...


Vanha tekstini vajaan kymmenen vuoden takaa:

KOKOUKSIA JA KOKOUSPAPEREITA! 

Hävittäessäni taas kerran aikamoisen määrän (yhteensä kolme noin puolen metrin korkuista kasaa eli yhteensä puolitoista metriä pääasiassa A4-paperia ja muutaman kymmentä kirjekuorta, jos 5 cm vastaa noin riisiä eli 500 kpl arkkia, niin arkkeja oli yhteensä noin 15.000 kpl, vähintäänkin 12.000 kpl ottaen huomioon kirjekuorivähennyksen) kokouspapereita.

Puhutaan usein ns. A4-saasteesta. Papereita hävittäessäni kävi mielessä takavuosina lukemani mielenkiintoinen artikkeli, jonka otsikko oli ” Eiköhän ruveta pikkuhiljaa aloittelemaan…” 

Kyseisessä, kokouksia käsittelevässä artikkelissa väitettiin, että Suomessa pidetään ainakin kymmenen miljoonaa kokousta vuodessa. Se merkitsee, että vuoden jokaisena päivänä pidetään vajaa 30 000 kokousta. Mikäli jokaisessa kokouksessa on läsnä keskimäärin viisi henkilöä, joka päivä Suomessa istuu kokouksessa vähintäänkin 150 000 ihmistä.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Turun väkiluku oli 175 354 vuodenvaihteessa 2006- 2007, joten vuoden jokaisena päivänä lähes Turun kaupungin väkiluvun verran Suomessa istuskelee ihmisiä kokouksissa…

On vuosikokouksia, puoluekokouksia, valtuustokokouksia, hallituskokouksia, lautakuntakokouksia, junttakokouksia, tupailtoja, lakkokokouksia, yhtiökokouksia, sopimusneuvotteluja, hätäkokouksia, asiantuntijaraateja, osastokokouksia, vanhempainiltoja, luokkakokouksia, ompeluseurailtoja, ideapalavereita, viikkomiitinkejä, jne. …

Suurin osa edellä mainituista kokouksista on ilmeisesti tarpeellisia, suorastaan välttämättömiä asioiden päättämiseksi, eteenpäin viemiseksi ja käytäntöön panemiseksi. Vai ovatko sittenkään? 
Ettemme vaan ole ajautumassa ruotsalaistyyppiseen jonninjoutavaan diskuteerikulttuuriin…

Joka tapauksessa kokouksiin liittyvä paperimäärä on mittava, vaikka tavoitteena on ollut jo vuosikymmeniä siirtyä ”paperittomaan” konttori- ja kokoustoimintaan! Toistaiseksi ”paperittomaan” siirtyminen on oikeastaan entisestään lisännyt liikkeellä olevan A4-paperisaasteen määrää. 

Kunnallispolitiikassa monissa kaupungeissa on hankittu kannettavat tietokoneet hallituksen jäsenille, jolloin olisi täysin mahdollista siirtyä tältä osin kokonaan paperittomaan käytäntöön. 

Yleensä valtuustojen jäsenien linjayhteydet maksetaan kaupungin/kunnan toimesta, joten myös valtuuston paperisista esityslistoista voitaisiin periaatteessa luopua. Sama pätee kohta lautakuntatasollakin. Esityslistat liitteineen ovat nykyisin luettavissa liitteineen internetistä. Osa asiakirjoista saattaa sisältää kuitenkin tietosuojan kannalta aineistoa, jota ei voida julkistaa internetissä, joten näiltä osin on vielä turvauduttava postiin tai kuljetuspalveluun asiakirjojen toimittamisessa. 

Käytännön tehostamiseksi ekologisesti ja ympäristöystävällisesti tavoitteena on yhä enemmän siirtyä paperittomuuteen ja panostaa entistä tehokkaammin internetin käyttöön. 

Opetussektorilla on syytä muistuttaa professori Juha Siltalan maininnat yläkerran ”puppugeneraattoreista”, jotka suoltavat projektia projektin perään. Se merkitsee myös väistämättä kokouksia kokouksien perään ja sitä kautta taas paperia paperin perään = valtavia paperimääriä! 

Periaatteessa aineistot opetussektorilla nykyään on luettavissa sähköisessä työtilassa, mutta kyllä A4-paperia, josta tekstin, käyrästön, kuvan muodossa oleva ”viisaus” siirtyy aivoihimme, ei ole voittaminen – ainakaan toistaiseksi.

A4-arkki on edelleen tehokas ja tärkeä tiedonvälitin – kokonaiskäsityksen hahmottamiseksi suorastaan välttämätön. Itse uskon ja luotan paperiin, nimenomaan A4-paperiin. 

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti