Kaivoin taas muistin vikistämiseksi vanhan tekstini esiin. Tunnustan pitäväni A4-paperista. Siinä on sitä jotakin...
Vanha tekstini vajaan kymmenen vuoden takaa:
KOKOUKSIA JA KOKOUSPAPEREITA!
Hävittäessäni taas kerran aikamoisen määrän (yhteensä kolme noin puolen metrin
korkuista kasaa eli yhteensä puolitoista metriä pääasiassa A4-paperia ja muutaman
kymmentä kirjekuorta, jos 5 cm vastaa noin riisiä eli 500 kpl arkkia, niin arkkeja oli
yhteensä noin 15.000 kpl, vähintäänkin 12.000 kpl ottaen huomioon
kirjekuorivähennyksen) kokouspapereita.
Puhutaan usein ns. A4-saasteesta.
Papereita hävittäessäni kävi mielessä takavuosina lukemani mielenkiintoinen artikkeli,
jonka otsikko oli ” Eiköhän ruveta pikkuhiljaa aloittelemaan…”
Kyseisessä, kokouksia käsittelevässä artikkelissa väitettiin, että Suomessa pidetään
ainakin kymmenen miljoonaa kokousta vuodessa. Se merkitsee, että vuoden jokaisena
päivänä pidetään vajaa 30 000 kokousta.
Mikäli jokaisessa kokouksessa on läsnä keskimäärin viisi henkilöä, joka päivä Suomessa
istuu kokouksessa vähintäänkin 150 000 ihmistä.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että Turun väkiluku oli 175 354 vuodenvaihteessa 2006-
2007, joten vuoden jokaisena päivänä lähes Turun kaupungin väkiluvun verran Suomessa
istuskelee ihmisiä kokouksissa…
On vuosikokouksia, puoluekokouksia, valtuustokokouksia, hallituskokouksia,
lautakuntakokouksia, junttakokouksia, tupailtoja, lakkokokouksia, yhtiökokouksia,
sopimusneuvotteluja, hätäkokouksia, asiantuntijaraateja, osastokokouksia,
vanhempainiltoja, luokkakokouksia, ompeluseurailtoja, ideapalavereita, viikkomiitinkejä,
jne. …
Suurin osa edellä mainituista kokouksista on ilmeisesti tarpeellisia, suorastaan
välttämättömiä asioiden päättämiseksi, eteenpäin viemiseksi ja käytäntöön
panemiseksi.
Vai ovatko sittenkään?
Ettemme vaan ole ajautumassa ruotsalaistyyppiseen
jonninjoutavaan diskuteerikulttuuriin…
Joka tapauksessa kokouksiin liittyvä paperimäärä on mittava, vaikka tavoitteena on ollut jo
vuosikymmeniä siirtyä ”paperittomaan” konttori- ja kokoustoimintaan!
Toistaiseksi ”paperittomaan” siirtyminen on oikeastaan entisestään lisännyt liikkeellä
olevan A4-paperisaasteen määrää.
Kunnallispolitiikassa monissa kaupungeissa on hankittu kannettavat tietokoneet
hallituksen jäsenille, jolloin olisi täysin mahdollista siirtyä tältä osin kokonaan
paperittomaan käytäntöön.
Yleensä valtuustojen jäsenien linjayhteydet maksetaan
kaupungin/kunnan toimesta, joten myös valtuuston paperisista esityslistoista voitaisiin
periaatteessa luopua. Sama pätee kohta lautakuntatasollakin.
Esityslistat liitteineen ovat nykyisin luettavissa liitteineen internetistä.
Osa asiakirjoista saattaa sisältää kuitenkin tietosuojan kannalta aineistoa, jota ei voida
julkistaa internetissä, joten näiltä osin on vielä turvauduttava postiin tai kuljetuspalveluun
asiakirjojen toimittamisessa.
Käytännön tehostamiseksi ekologisesti ja ympäristöystävällisesti tavoitteena on yhä
enemmän siirtyä paperittomuuteen ja panostaa entistä tehokkaammin internetin käyttöön.
Opetussektorilla on syytä muistuttaa professori Juha Siltalan maininnat yläkerran
”puppugeneraattoreista”, jotka suoltavat projektia projektin perään. Se merkitsee myös
väistämättä kokouksia kokouksien perään ja sitä kautta taas paperia paperin perään =
valtavia paperimääriä!
Periaatteessa aineistot opetussektorilla nykyään on luettavissa sähköisessä työtilassa,
mutta kyllä A4-paperia, josta tekstin, käyrästön, kuvan muodossa oleva ”viisaus” siirtyy
aivoihimme, ei ole voittaminen – ainakaan toistaiseksi.
A4-arkki on edelleen tehokas ja tärkeä tiedonvälitin – kokonaiskäsityksen hahmottamiseksi
suorastaan välttämätön. Itse uskon ja luotan paperiin, nimenomaan A4-paperiin.
Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti