Tunnustan, että olen tykästynyt moniin Helsingin Sanomien teksteihin. Varsinkin siksi, että niitä on mukava lainata ja saattaa kukaties aivan uudentyyppisen lukijakunnan tietoisuuteen.
Olen seurannut Suomen Keskusta rp:n huikeaa viime vuosien nousua "mutasarjalukemista" eli noin 13%:n pinnasta "tuplalukemiin" eli noin 26%:n pintaan ja enemmänkin...
Kyllä Keskustan täytyy perinjuurin totaalisesti mokata/munata lähimpien kuukausien aikana, että tämänhetkinen suvereeni johtoasema gallupeissa valuisi keväthangille. Siihen ei varmaan riitä edes takavuosien "Kallin kuuluisat mölöytykset" puoluetukiasioista, Matti Vanhasen tulo mukakaan eduskuntavaalikuvioihin mahdollisine "lööppirakastettuineen", tms. tällä kerralla muut mokaavat niin voimallisesti päättämättömyydellään, että Keskusta saa keskittyä rauhassa takomaan todennäköistä vaalivoittoa.
Mutta täytyy muistaa, että yhtään ääntä ei ole annettu. Toisaalta vaalitulokseen vaikuttaa oennaisesti kotiin kotisohville jäävät löhöilijät, toisin sanoen Nukkuvat-puolueen edustajat, jotka edelleen kuuluvat Suomen suurimpaan puolueeseen.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Sdp ja kokoomus juoksevat kilpaa keskustan kylkeen
Alexander Stubbin (kok) hallituksen ajan pääpuolueiden kokoomuksen ja Sdp:n välit ovat näyttäneet niin huonoilta, että oikeastaan jo sen vuoksi hallitus olisi pitänyt hajottaa heti alkuunsa.
Siitä tosin olisi seurannut lisää tyhjäkäyntiä, kun uutta kokoonpanoa olisi ensin etsitty nykyisen eduskunnan voimasuhteilla ja sitten tarvittaessa uusilla vaaleilla.
Kokoomus ja Sdp ovat vain vaivoin sietäneet toisiaan viime kuukaudet. Ei nykyinen hallituskoalitio tosin mikään rakkausavioliitto ollut alun perinkään, ennemmin järjestetty: äänestäjien järjestämä.
Tilannetta kuitenkin helpotti se, että silloiset puheenjohtajat Jyrki Katainen (kok) ja Jutta Urpilainen (sd) tulivat keskenään toimeen. Niin pääministerin ja valtiovarainministerin pitääkin, muuten hallituksen työskentelystä ei tule mitään.
Paavo Lipposen (sd) hallitusten aikaansaannokset perustuivat juuri siihen, että valtiovarainministereillä – ensin Iiro Viinasella (kok), sitten Sauli Niinistöllä (kok) – oli Lipposen täysi tuki ja luottamus.
Nyt kun vaaleihin on aikaa enää alle sata päivää, kokoomuslaiset ja demarit eivät edes yritä peitellä molemminpuolista kyllästymistään.
Näkemyserot esimerkiksi talouspolitiikan tarvittavista keinoista käyvät yhä räikeämmiksi. Mutta riita saadaan aikaan mistä tahansa: viimeksi tällä viikolla varhaiskasvatuslaista, entiseltä nimeltään päivähoitolaista.
Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok) sanoi loppiaisena ääneen sen, minkä moni muu kokoomuslainen on sanonut epävirallisesti jo paljon aiemmin.
Orpo sanoi Lännen median haastattelussa (6. 1.), että tämän hallituspohjan aika on kypsä. Hän haluaisi maahan porvarihallituksen.
Orpo sai tuota pikaa vastauksen Sdp:n puoluesihteeriltä Reijo Paanaselta ja varapuheenjohtajalta Antti Lindtmanilta. Nokittelu jatkui tavalla tai toisella ainakin viime viikonloppuun.
Orpon arvio vastaa hyvin todellista tilannetta. Mutta miksi hän meni etukäteen rajaamaan hallitusvaihtoehdot ja siis myös kokoomuksen käytettävissä olevat vaihtoehdot? Eikö olisi kannattanut sanoa perinteisesti, että vaalitulos ratkaisee?
Kokoomuksella ei käytännössä ole muita vaihtoehtoja kuin päästä hallitukseen keskustan mukana. Keskusta ainakin tässä vaiheessa näyttää nousevan vaaleissa ylivoimaiseksi ykköseksi, joten hallitusta ei voi muodostaa ilman sitä.
Orpon piilotettu viesti lukijoille oli, että äänestämällä kokoomusta varmistat sen, että seuraava hallitus muodostetaan porvaripohjalta. Saman sanoi aivan suoraan Ben Zyskowicz eilen keskiviikkona Iltalehden verkkosivuilla.
Kokoomus ja Sdp käyvät nyt kilpajuoksua keskustan kylkeen. Perusvaihtoehdot ovat siis porvarihallitus tai punamultahallitus. Mitä muita puolueita hallitukseen tulee, ratkeaa aika lailla sen mukaan, kumpi perusvaihtoehto syntyy.
Keskusta on valitsijan paikalla. Mikäli vaalitulos on sellainen, että kokoomus ja Sdp ovat lähellä toisiaan, keskustan valinnanmahdollisuudet vain kasvavat. Jos vaalien kakkosen ja kolmosen välinen ero on siedettävä, keskusta voi ottaa kumppanikseen kumman tahansa.
Vaalien lähestyessä mielenkiinto puoluekannatuskyselyitä kohtaan kasvaa. Talouselämän kyselyn ilmestyttyä sosiaalisessa mediassa alkoi näkyä kommentteja, joissa demarit – joille tulos näytti huonoa – lyttäsivät kyselyn viihteenä ja kokoomuslaiset – joille tulos näytti odotettua paremmalta – iloitsivat siitä, että vihdoin ilmestyy kysely, joka kertoo todellisen tilanteen.
Jos joku alkaa väheksyä, että gallupit ovat vain gallupeja ja oikea tulos saadaan vasta vaalipäivänä, puhuja ei itsekään usko sanojaan.
Vaalitaistelu alkaa näkyä muutenkin. Kokoomus vie ensi viikonloppuna valtuustonsa kokouksen Tampereelle. Puolueella on mahdollisuus saada Pirkanmaalle vaaleissa tuleva lisäpaikka.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että kokouksen pääesiintyjät ovat pääministeri Stubb ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori. Juuri Vapaavuoren kannattajat ovat olleet pettyneitä Stubbin esiintymisiin pääministerinä.
Kenties tempulla halutaan korostaa, ettei Vapaavuorta ole syrjäytetty, vaan hän on edelleen keskeinen kokoomusvaikuttaja, vaikka ei puheenjohtajaksi päässytkään.
Juha Akkanen juha.akkanen@hs.fi
Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.
Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti