Toimin jälleen kerran Konsta Pylkkäsen välikätenä. Mahdollisesti Esko Valtaojalla asiaan löytyy järkevä selitys tai sitten ei...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Purkaus tuottaa enemmän energiaa kuin Aurinko miljoonassa vuodessa
Mystinen radioaaltojen purkaus hämmentää avaruustutkijoita – kukaan ei tiedä, mistä aallot tulevat
NASA
Tähtitieteilijät ovat ensi kertaa tallentaneet jättimäisen ja ohikiitävän radioaaltojen purkauksen. Ilmiö on vuosia hämmästyttänyt tähtitieteilijöitä sen poikkeuksellisen voimakkuuden takia.
Avaruudesta lähtöisin olevat purkaukset kestävät millisekunteja, mutta näiden millisekuntien aikana ne tuottavat enemmän energiaa kuin oma Aurinkomme miljoonassa vuodessa.
Kukaan ei tiedä, mistä purkaukset johtuvat.
Syyksi on arvailtu joko mustaksi aukoksi luhistuneita tai poikkeuksellisen voimakkaan magneettikentän omaavia neutronitähtiä. Esimerkiksi tällaisen tähden pintakerroksissa tapahtuvat voimakkaat muutokset voivat olla ilmiön taustalla.
Varmaa on vain, että purkaukset ovat lähtöisin hyvin kaukaa, yli 5,5 miljardin valovuoden päästä, sanoo purkauksen reaaliajassa tallentanut Emily Petroff Swinburnen yliopistosta Australian Melbournesta New Scientistille.
Reaaliajalla tarkoitetaan tässä tapauksessa, että signaali havaittiin heti, kun se saavutti maan. Tähän mennessä purkauksista on saatu tietoa aina viikkoja tai vuosia myöhässä.
Purkauksia on havaittu vain yhdeksän sen jälkeen, kun ensimmäinen huomattiin avaruusdatan perusteella vuonna 2007.
Tällä hetkellä tiedemaailmassa ei tiedetä, mitä löydöillä tarkalleen tulisi tehdä.
Jos purkausten lähde löytyy, se voi olla ensimmäinen askel tähtienvälisen avaruuden koostumuksen selvittämiseen. Signaali purkauksista kulkee tähtien välisen aineen läpi ja hajaantuu sitä laajemmaksi, mitä tiheämpää aines on.
Tämän aineen koostumuksen selvittäminen antaisi tiedeyhteisölle mahdollisuuden koetella teorioita universumin synnystä, Petroff sanoo.
Sitä varten vaaditaan kuitenkin aiempaa useampia havaittuja purkauksia.
Aiheesta julkaistuun Yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston tutkimukseen pääsee tutustumaan täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti