Olen muutaman päivän ajan yrittänyt saada sähköpostin ja puhelimen välityksellä yhteyttä erääseen hyvin tuntemaani, työssä olevaan henkilöön.
Olen pyytänyt ottamaan yhteyttä. Erityisesti eilen aktivoiduinut sen verran, että soitin jopa hänen työnantajan keskukseen. Sieltä todettiin, että kyseisen henkilön pitäisi olla töissä. Keskuksesta yhdistettiin lisäksi etsimäni henkilön lähimmälle työtoverille/esimiehelle, mutta puhelu siirtyi tässäkin tapauksessa vastaajaan.
Kerroin puhelinvastaajaan nimeni ja asiani, lisäksi taisin todeta hiukan napakanpuoleisella äänenpainolla: "Kertokaa nyt ihmeessä, missä olette...!"
Mitään ei ole kuulunut. Vielä eilen illallakin olen yrittänyt yhteyttä tavoittelemaani henkilöön, edelleen tuloksetta. Puhelu siirtyi vastaajaan.
Kyllä minä ymmärrän, että työssä olevat ovat näinä aikoina kiireisiä. Heillä on niskanappia myöten työtä. Tuntuu kuitenkin siltä, että yhden sähköpostin lähettäminen tai puhelun ottaminen sentää kaiken kiireen keskelläkin olisi kohtuullista...
Yksi mahdollisuus luonnollisesti on sellainenkin vaihtoehto, että kyseinen henkilö ei jostain syystä halua kommunikoida kanssani.
Olen kauan sitten kirjoittanut artikkelin, mahdollisesti useitakin, joissa totean olevani sähköpostispitaalinen.
Sähköposteihini ei uskalleta vastata. Pelon syy saattaa olla, että joutuu töihin, ottamaan kantaa, "paljastamaan karvansa" ja/tai jotain vastaavaa - tiedä häntä...
Toisaalta olen usein kirjoittanut, että normaaliin yleissivistykseen kuuluu ehdottomasti vastata asiallisesti esitettyihin kysymyksiin, vaikka ne on esitettykin sähköpostin välityksellä.
Olen usein todenut, että käytän puhelinta erittäin vähän. En lörpöttele, en roiku puhelimessa.
Miksi?
Siksi, että siitä ei jää dokumentoitavia täpliä, "ei jää mustaa valkoiselle" niin kuin sähköpostissa.
Tänään en enää yritä ottaa yhteyttä. Tilanne on ohi - ainakin toistaiseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti