Energia-asiat ovat yhä tärkeämmässä roolissa Suomessa lähitulevaisuudessa. Nimenomaan pientaloissakin olisi syytä olla vara- ja/tai lisälämmönlähteenä varaava takka ja mikä ettei - leivinuunikin tarvittaessa.
Olen opetellut vuodesta 1982 lähtien rakentamamme/rakennuttamamme omakotitalon varaavan takan sytyttämistä ja luonnollisesti puiden polttamista takassa.
Olen keskustellut asiasta niin sanottujen asiantuntijoiden kanssa useinkin ja selaillut silloin tällöin vielä nykyisinkin netistä erilaisia ohjeistuksia, jopa vilkaissut asiaan liittyviä, asiantuntevia keskustelupalstoja ottamatta niihin kuitenkaan itse osaa.
Asiaan löytyy paljon hyviä ohjeita, vinkkejä, mutta loppujen lopuksi itse on tehtävä tykönään – tässä tapauksessa oman takan ääressä – oikeat tai ainakin omasta mielestä oikealta tuntuvat ratkaisut.
Nykyisen päätalomme takan sytyttäminen ja puiden polttaminen sujuu jo kohtalaisen hyvin, vaikka joskus ilmanaloista riippuen saatta tulla vieläkin yllätyksiä, takka äksyilee ja saattaa vieläkin tuprautella savuja sisään - tosin erittäin harvoin.
Meneillään olevan aktiivilämmityskauden aikana olemme lämmittäneet massiivista, varaavaa päärakennuksen takkaa poikkeuksellisen paljon.
Melkein joka toinen, vähintääkin joka kolmas päivä. Kaadoimme viime vuonna loppukesästä tointiltamme neljä noin 50 vuotta vanhaa mäntyä, joten puuta on kyllä polttaa saakka, tosin sekaan on pantava jonkin verran ylivuotista koivua...
Päärakennuksessa on 2-aikatarifinen sähkölämmitys peruslämpönä. Lisäksi hankimme rapiat kaksi vuotta sitten ilmalämpöpumpun, joka on osoittautunut hyväksi ja käyttökelpoiseski lämmönlähteeksi...
Olemme rakentaneet/rakennuttaneet tontillemme päätalon ja varaston lisäksi poikkeusluvalla kolmannen rakennuksen, Pikkuolen (entinen Ekoateljee) noin kymmenen vuoden aikana. Se valmistui lopullisesti alkukesästä 2009.
Mitä ihmeen Pikkupuoli?
Se on mielenkiintoinen, osittain 2-kerroksinen noin 80 neliömetrin rakennus ja siinä on mielestäni mielenkiintoisia materiaalivalintoja ja ratkaisuja.
Pikkupuolia oli ennen vanhaan varsinkin pikkukaupungeissa paljon. Monet nuoret parit aloittivat yhteiselonsa pikkupuolelta, usein nykyaikaan verrattuna hyvin vaatimattomissa asuinolosuhteissa. Sanonta – vesi tulee ja menee, kunhan jaksaa kantaa – kuvaa hyvin vallinneita olosuhteita. Luonnollisesti klapien teko, sisään kanto ja lämmittäminen olivat jokapäiväistä elämää siihen maailman aikaan.
Niin, yksi mielenkiintoinen kokonaisuus meidän uudella pikkupuolella on kohtalaisen massiivinen leivinuuni-varaava takka-kokonaisuus. Se on raju lämmönlähde tarvittaessa. Muutoin rakennuksessa on lattialämmitys peruslämpönä.
Meillä takoista ja leivinuunista puutuhka palautuu - luonnollisesti - puiden ja pensaiden juurille.
…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti