Vaieta asia kuoliaaksi…

Olet ilmeisesti nähnyt tai kuullut otsikon useastikin, todennäköisesti myös joutunut em.
tyyppisen menettelyn kohteeksi – niin minäkin oikeastaan tämän tästä - aikanaan työelämässä ollessani.

Monissa organisaatioissa, esimerkiksi kaupungin tai kuntayhtymien organisaatioista,
vannotaan avoimuuden nimissä toteutettavaa politiikkaa. Toteutuuko se joka tasolla
käytännössä, on asia erikseen…

Varsinkin jos organisaatioissa huomataan selkeitä, räikeitäkin ongelmia, niillä on taipumus
joutua lakaistuksi maton alle, mikä merkitsee otsikon tapaista menettelyä eli vaietaan asia
kuoliaaksi. Ongelmia tai epäkohtia ei siis virallisesti ole – piste.

Valitettavan usein päädytään lähes kestämättömään tilanteeseen, koska yleensä
organisaation ruohonjuuritasolla asiat nähdään aika lailla eri tavalla kuin niin sanotusti
huipulla.

Valtionhallinnossa eli meidän kaikkien suomalaisten eräänlaisessa katto-organisaatioissa
esiintyy jotakuinkin samantyyppisiä ongelmia.

Hallituksia tulee ja menee. 

Varmaan kaikki kynnelle kykenevät suomalaiset odottavat huhtikuun eduskuntavaaleja ja muodostettavaa hallituskoalitiota.

Voimasuhteiden murrosvaiheessa esiintyy usein irtiottoja, jotka kansan karttuisassa suussa usein koetaan uskaliaiksi, liian rohkeiksi mutta myös populistisiksi varsinkin niiden taholta, jotka ovat tottuneet vaikenemaan tiettyjä asioita kuoliaaksi.

Jokainen maa on oman menneisyytensä vanki, niin on myös Suomi. Meillä on kannettavana kansallisessa muistossamme: Ruotsin vallan alaisuus, Venäjän vallan alaisuus, itsenäisyytemme alkuvaiheen tapahtumat – vapaussota/sisällissota/veljessota – toisen maailmansodan aika ja sen jälkimainingit lähinnä suhteemme itäiseen rajanaapuriimme Venäjään, jne. …

Meillä on edelleenkin kipukohtia riittämiin, suorastaan kipeitä arpia, jotka ovat syvempiä tai
toisaalta herkempiä kuin usein uskommekaan.

Vuonna 2014 maailma muuttui dramaattisesti. 

Lähes joka puolella maailmaa soditaan. Eurooppalaisia - siinä ohessa myös suomalaisia - koskettaa Ukrainan kriisi, käytännössä Itä-Ukrainan sotatila ja Krimin niemimaan tilanne. 

Mikäli mediaan on vähääkään luottamista niin Ruotsissa kuin Suomessakin monien huulille on ilmaantunut uusi sana - NATO.

On mielenkiintoista aistia, uskalletaanko mm. Suomassa asiaa kiihkottomasti, objektiivisesti avoimessa ilmapiirissä jalostaa eteenpäin. Maantieteelle emme mitään voi, joten Suomi tulee aina olemaan erityisasemassa Venäjään nähden ja tietysti toisinkin päin.

Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa esiin otettua NATO-asia ei enää taatusti vaieta entisaikaisesti ja  perinteisesti kuoliaaksi…