Olen illansuussa lueskellut pitkästä aikaa Toloussanomat-lehteä. Mielenkiintoisia artikkeleita, joista esimerkkinä alla oleva, verrattain ajankohtainen teksti, jossa Ukrainan kriisiä lähestytään kylmän analyyttisesti.
Suora nettilainaus Taloussanomista hiukan tuunattuna:
Venäjä-pakotteiden tie on pitkä ja kivinen
Reuters
ANALYYSIYhdysvaltojen ja EU:n laajoilla talouspakotteilla ei ratkaista nopeasti Ukrainassa jatkuvaa kriisiä. Venäjän voimapolitiikkaan on puututtava, mutta malttia tarvitaan. Asiantuntijoiden mukaan myös länsimaissa olisi syytä katsoa peiliin.
3.8.2014 05:01
Kommentteja 259 kpl
Ukrainan kriisi on jäädyttänyt läntisen maailman ja Venäjän väliset suhteet viileimmilleen sitten kylmän sodan päättymisen.
Kuluvalla viikolla Yhdysvallat ja EU kiristivät ruuvia edelleen ja asettivat toistaiseksi kovimmat talouspakotteet Venäjää vastaan.
Pakotteiden toivotaan purevan presidentti Vladimir Putinin voimapolitiikkaan, ja hillitsevän suurvalta-asemaansa pönkittävän Venäjän suunnitelmia.
Niiden vaikutukset saattavat silti jäädä toivottua heikommiksi. Pahimmillaan pakotteiden tie kärjistää kriisiä, ja pitkittää ratkaisun löytymistä.
Pakotteiden todellinen
vaikutus näkyy viiveellä
vaikutus näkyy viiveellä
Taloussanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan Venäjälle täytyi osoittaa, ettei sen toimia Ukrainassa voida hyväksyä. Kriisin nopea ratkaisu on kuitenkin samalla kadonnut kauemmas horisonttiin.
Brittiläisen kansainvälisen politiikan tutkimuslaitoksen Chatham Housen vanhempi tutkija Andrew Monaghanin mukaan pakotteet vaikuttavat välittömästi luottamukseen ja investointeihin, mutta laajempia vaikutuksia saadaan vielä odottaa.
– Pakotteiden todelliset seuraukset näkyvät vasta myöhemmin tänä vuonna tai ensi vuoden puolella. Ne eivät ole ihanteellinen keino puuttua akuuttiin kriisiin, Monaghan arvioi.
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuron mukaan pakotteet kyllä kirpaisevat. Lännen energia- ja rahoitusmarkkinat ovat Venäjälle elintärkeät.
– Venäjä on erittäin riippuvainen EU:n kanssa käymästään kaupasta. Se kuinka paljon pakotteilla pystytään painostamaan ja vaikuttamaan Venäjän politiikkaan on kuitenkin vielä epäselvää.
EU:n perjantaina voimaan astuneet pakotteet ovat voimassa vuoden, ja niiden vaikutusta tarkastellaan lokakuussa.
Kärjistymisen kierre on hankala pysäyttää
Epäluottamus länsimaiden ja Venäjän välillä on revähtänyt kriisin edetessä. Jännitteet ovat karanneet yhä korkeammiksi Malaysia Airlinesin matkustajakoneen alas ampumisen jälkeen.
Venäjä ei ole täyttänyt yhdessä sovittuja vaatimuksia kapinallisten aseistamisen lopettamisesta, ja koneturman tutkinta on edennyt hitaasti. Pakotelistaa on päätetty pidentää.
Monaghanin mukaan pakotteiden kierrettä on hankala pysäyttää, sillä Venäjä näkee lännen asettamat sanktiot ensisijaisesti taloudellisena sodankäyntinä, johon sen tulee vastata samalla mitalla.
Venäläisviranomaiset kertoivat jo harkitsevansaelintarviketuonnin rajoittamista Itä-Euroopan maista.
Kärjistymisen kierre huolettaa myös Turun yliopiston poliittisen historian professori Kimmo Rentolaa.
Varsinkin Yhdysvalloissa ja Venäjällä sisäpoliittiset syyt ajavat vastavuoroiseen nokitteluun. Presidentti Barack Obaman tai Putinin perääntyminen tulkittaisiin kotimaassa heikkoutena.
– Pakotteissa syntyy helposti arvovaltasyistä johtuva kierre, jota on hyvin vaikea saada pysähtymään. Epäluottamus länsimaiden ja Venäjän välillä tuntuu vain kasvavan, Rentola toteaa.
Virhearviointeja on tehty
Nykykriisistä voi löytää yhtymäkohtia toisen maailmansodan jälkeen syttyneeseen kylmään sotaan: epäluottamus, vastapuolen syyttely, ja Venäjän taloudellinen sekä teknologinen eristäminen muistuttavat menneestä.
Kylmän sodan liennytystarinoista voidaan myös lukea, että merkittäviä askeleita luottamuksen rakentamisessa otettiin harvemmin ruuvia kiristämällä. Toisen ymmärtäminen ja intressien tunnustamien olivat liennytyksen päärooleissa.
– Ehdoton lähestymistapa, joka näkee kaiken mitä Venäjä tekee tai sanoo valheena ja vääränä on vahingollinen. On tärkeää tuntea ja ymmärtää paremmin nykypäivän Venäjää ja sen tavoitteita, Andrew Monaghan toteaa.
Virhearvioita on Monaghanin mukaan tehty.
Tammi-helmikuussa Venäjä syytti Kiovan kaduilla protestoivia ukrainalaisia fasisteiksi, minkä länsi tyrmäsi pöyristyttävänä valheena. Jälkeenpäin ilmeni, että ääri-oikeistolla oli oma roolinsa vallankumouksessa. Seurauksena venäläisten epäluottamus länttä kohtaan yltyi ja Putinin kannatus kasvoi.
– On tiedettävä tasan tarkkaan missä mennään ja muodostettava harkittuja, perusteltuja kantoja. Mustavalkoisiin tulkintoihin ei ole varaa, Monaghan sanoo.
Lännen toiveajattelu kostautui
Asiantuntijoiden mukaan historian oppituntia tarvitaan ensisijaisesti viime vuosikymmeniltä. Rentolan mukaan lännessä tuudittauduttiin 1990-luvulla ehkä liiaksi siihen, että Venäjä integroituisi vähitellen länsimaisiin arvoihin ja yhteiskuntamalliin.
– 2000-luvulla on nähty paljon merkkejä myönteisen kehityksen pysähtymisestä ja kääntymisestä, mutta omaksutusta käsityksestä on ollut vaikea irrottautua, sillä sitä on toivottu niin paljon.
Toiveajattelu on näkynyt harjoitetussa politiikassa asti. Rentolan mukaan EU ei huomioinut riittävän vakavasti Venäjän intressejä Ukrainan kriisin alkuvaiheessa, eikä täysin ymmärtänyt mihin tilanteeseen valittu linja voisi johtaa.
Kangaspuro muistuttaa, että venäläisille on jäänyt avoimia haavoja lännen pettämistä lupaukseista.
– Kun Neuvostoliitto hyväksyi Saksojen yhdistymisen vuonna 1990, [George] Bush lupasi [Mihail] Gorbatšoville, ettei Nato laajene itään.
Myöhemmin Natoon on liittynyt yhteensä 12 uutta maata. Sotilasliitto on vakuuttanut Venäjälle, ettei laajentuminen uhkaa sen turvallisuutta.
Kangaspuron mukaan lännessä ehkä kuviteltiin sinisilmäisesti, että kylmän sodan loppuminen olisi päättänyt suurvaltojen välisen geopoliittisen valtataistelun ja etupiirijaon.
– Vaikutuspiirikamppailu oli olemassa ennen kylmää sotaa, ja jo ennen maailmansotia. Lännessä vallitsi harhaluulo, jonka mukaan Neuvostoliiton romahdus olisi ollut loppu Venäjän suurvaltaintresseille.
Vielä ei ole liian myöhäistä
Kangaspuron mukaan poliittinen ratkaisu Ukrainan kriisille voidaan yhä löytää nopeastikin. Talvi kun tulee, kaasua tarvitaan, ja konkurssikypsän valtion sodankäynti alkaa käydä hankalaksi. Samalla pakotteiden vaikutukset alkavat todella näkyä, syöden Putinin sotahaluja.
– Mahdollisena ratkaisuna voisi olla tilanne, jossa Ukrainan eri alueet saavat lisää päätäntävaltaa, maa jää sotilaallisesti liittoutumattomaksi, mutta taloudellisesti nojaa länteen, Kangaspuro arvioi.
Rentolan mukaan tilanteen voisi laukaista ratkaisu, jossa kumpikaan osapuoli ei menettäisi rajusti kasvojaan. Avain voisi olla molemminpuolinen vetäytyminen.
Julkisuudessa puhe on ollut kovaa, mutta takahuoneissa syntyvät sovut saattaisivat tuoda tilanteeseen ratkaisun.
Varsinkin Euroopassa intressi löytää nopea ratkaisu on suuri, sillä sanktiot iskevät myös EU-maiden hauraisiin talouksiin. Pakotteet tosin puhuvat pitkittyvän vastakkainasettelun puolesta.
Kriisi ja käyty sota jättää ratkettuaan särön ukrainalaisten yhtenäisyydelle ja arven lännen ja Venäjän väleihin. Menetettyä luottamusta on hankalaa rakentaa uudelleen. Krimin laiton valtaaminen ei unohdu.
