Itselläni pyörii tällaisena verotietojulkistamispäivänä ajatus: Ei ne suuret tulot vaan ne pienen menot.

Miksi?

Siksi, että itse on vuosien jopa vuosikymmenten saatossa orientoitunut eräänlaiseen jatkuvaan "nuukuuspäivään". Mitä se käytännössä merkitsee? Se merkitsee sitä, että on huomannut, miten vähällä tavallinen kuolevainen loppujen lopuksi tulee toimeen. Tosin on pakko samaan hengenvetoon tunnustaa, että väliin tulee "repsahdettua"...

Aamulla kävi mielessä ajatus: Miten elämäni muuttuisi, jos minulla olisi tämänhetkiseen verrattuna kymmenkertaiset tulo. Päädyin lopputulemaan: Tuskin tapahtuisi olennaista muutosta.

Sen sijaan jos tuloni olisivat nykyiseen verrattuna sata- puhumattakaan tuhatkertaiset, alkaisi syntyä ongelmia. Lähinnä siksi, että sen suuruiset rahamäärät olisi aivan pakko saada liikkeelle, tuottamaan.

Se siitä! Palaan ajatuksissani lähtöruutuun minulle perinteisellä toteamuksella: Ei rahaa tarvitse olla paljon, kunhan sitä on kulloiseenkin tarpeeseen riittävästi.

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

OPTIO

Hyvää kansallista kateuspäivää!

1.11.2016 5:15

VerotusKansantalousPolitiikka

Odotan juttuja, joissa kammataan vaikkapa pörssiyhtiöiden johtajien maksamia veroja.

Tiistaina 1. marraskuuta verottaja taas kerran julkistaa, kuka mitäkin tienaa.
Verohallinto kertoo tilastoaineistossaan, että yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevat tuottavat lähes 17 prosenttia kaikista veroista ja maksuista.
Veroja ja maksuja kerättiin vuonna 2014 lähes 30 miljardia euroa, ja tästä yli sadan tonnin kerho pulitti piirun verran alle viisi miljardia euroa.

Tästä summasta puuttuu muuten kiristyvä kiinteistövero, joten kovatuloisimpien verotaakka on vielä suurempi. Mielestäni kuudenneksen osuus koko taakasta on painava, koska yli sadan tonnin tulokerhoon kuuluu hikiset 1,8 prosenttia suomalaisista.

Yksinkertainen matematiikka paljastaa, että kovatuloisimmat kantavat suhteellisesti raskainta taakkaa.

Mielestäni on hyödyllisempää tietää, missä määrin itse kukin osallistuu verojen maksamiseen. Kireä progressio pitää nimittäin huolen siitä, ettei bruttopalkalla ole luultua merkitystä.

Odotan kansallisena kateuspäivänä juttuja, joissa kammataan vaikkapa pörssiyhtiöiden johtajien maksamia veroja.
Meidän on syytä olla kiitollisia siitä, että sadan tonnin kerhoon kuuluu hieman yli 80 000 suomalaista.

Verohallinnon tilastot kertovat senkin, että yli 300 000 euroa vuodessa ansaitsevia on vain 5 600.
Hyvinvointivaltion todellisten rahoittajien kärki on niin kapea, että heistä jokaiselle on syytä nostaa hattua.

Sieltä ne suurimmat summat kumpuavat.

Jos kovatuloisia olisi nykyistä enemmän, kasvaisivat myös verotulot. Progression jyrkkyys pitää tästä huolen.

Käytössä oleva solidaarisuusvero merkitsee sitä, että kovatuloisimpien verotus kiristyy vuosina 2016 ja 2017. Verohallinto onkin tiedottanut, että tammi-syyskuussa verojen nettokertymät olivat parin prosentin nousussa.

Käytännössä hieman yli 100 000 euron tuloilla verotus on kiristynyt parisentuhatta euroa vuodessa. Korkeimmissa tuloluokissa peritään kahden prosenttiyksikön veronkorotusta, joten niin kutsuttujen hyväosaisten taakka on kasvanut lisää.

On siis entistä vähemmän syitä väittää, etteivät kovatuloisimmat kanna vastuutaan. Enemmän kannattaisi pohtia sitä, että kannustavan palkkauksen pahin este on kireä verotus.