lauantai 12. marraskuuta 2016

Populismin seuraavat riemuvoitot voivat tulla Ranskassa ja Saksassa...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...

Suora nettilainaus Helsingin sanomista hiukan tuunattuna:

Populismin seuraavat riemuvoitot voivat tulla Ranskassa ja Saksassa

Donald Trumpin voitto ei ollut demokratian voitto. Se oli osoitus siitä, että demokratia on syvässä kriisissä, kirjoittaa Yrjö Rautio.


DEMOKRATIA ja ihmisoikeudet ovat Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen entistä suuremmassa vaarassa myös Euroopassa. Donald Trumpin voitto voi nostaa myös täällä korkean populismin aallon, joka huuhtelee Atlanttiin kaikki ne arvot, joille Länsi-Euroopan maat ja Euroopan Unioni on rakennettu.
On niitäkin, joiden mielestä Trumpin voitto oli demokratian voitto. Sitä se ei ollut, vaan osoitus demokratian syvästä kriisistä. 
Advertisement
Demokratia perustuu oletukselle, että kansalaiset ovat kyllin valistuneita valitakseen vaihtoehdoista, joita heille tarjotaan. 
Mitä vaihtoehtoja ovat valheet ja katteettomat lupaukset, parjaus ja vihankylvö, törkypuheet ja rasismi?
Kuinka valistuneita ovat kansalaiset, jotka uskovat kaiken sen roskan, joka heille syötetään, eivät erota politiikkaa tv-showsta ja nostavat presidentikseen narsistin, jonka todellisista aikeista ei tiedä kukaan ja joka ei tiedä juuri mitään asioista, joita hänen pitäisi hoitaa?
Demokratia perustuu oletukselle, että kansalaisten tahto välittyy poliittiseen päätöksentekoon. Ei ole välittynyt, kun puolet äänestäjistä valitsi vaikutuskanavakseen järjestelmän ulkopuolisen ehdokkaan.
POLIITIKOT niin Suomessa kuin maailmallakin asettavat toivonsa nyt siihen, että kaikki, mitä Trump kampanjansa aikana sanoi, olikin vain painajaista. Nyt kun olemme heränneet, todellinen Trump olisikin aivan toinen henkilö kuin se painajaisen hirviö. Sitä sopii toivoa.
Mutta mitä kertoo demokratian tilasta se, että joudumme toivomaan, että maailman mahtavimpaan virkaan valittu olisi valehdellut mahdollisimman paljon?
Populismin aalto irrotti jo Britannian Euroopan Unionista. Se vahvistui hyökyaalloksi Yhdysvalloissa ja vyörynee pian takaisin vanhalle mantereelle.
Populistit, nationalistit, äärikonservatiivit ja muukalaisvihan lietsojat ovat jo vallassa jopa muutamissa EU:n jäsenmaissa ja monissa kärkkyvät vallan porteilla. 

EU on jo joutunut tinkimään arvoistaan ja periaatteistaan. Se on muun muassa tehnyt häpeällisen, ihmisoikeuksia loukkaavan sopimuksen turvapaikanhakijoiden säilömisestä Turkin kanssa, josta tulee päivä päivältä yhä puhtaampi diktatuuri.
Ranska äänestää presidentistään huhti–toukokuussa. Äärioikeistolaisen Kansallisen rintaman Marine Le Pen voi hyvinkin voittaa. Se olisi likimain kuolinisku EU:lle. Saksalaiset äänestävät liittopäivävaaleissa ensi syksynä. Vaalit saattavat tehdä lopun Angela Merkelin kaudesta ja politiikasta.
SAKSA ON ollut tähän asti EU:n tärkein tukipilari, ja sen asema on vain vahvistunut Britannian Brexit-äänestyksen myötä. EU:sta ei olisi nykyistäkään vertaa arvojensa puolustajaksi, jos tämäkin tukipilari kaatuisi.
Euroopan turvallisuustilannetta on tähän asti heikentänyt arvaamattomasti käyttäytyvä Venäjä. Nyt sen vastapariksi on tulossa arvaamaton Yhdysvallat, ja tässä välissä meidän poloisten on elettävä.
Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet varmaankin paranevat. Se on hyvä asia, mutta sen hinta voi olla kova: etupiirijako palaa myös Eurooppaan, ja Venäjä saa entistä vapaammat kädet tehdä mitä tahtoo omalla lähialueellaan.
Niin syvissä ongelmissa kuin demokratia onkin, sitä parempaakaan tapaa hallita yhteiskuntia ei ole. Siksi sitä on puolustettava. Toivon, että vasemmisto ottaisi tässä aloitteen käsiinsä. En kuitenkaan oikein usko, että siitä olisi siihen.
Vasemmisto on ollut likimain kaikkialla kriisissä siksi, että se on hukannut suuret tehtävänsä. Demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisessa sillä olisi tehtävä, jota tärkeämpää ei juuri nyt ole.
Vasemmisto on taantunut katsomaan maailmaa avaimenreiästä. Se ei enää erota joutavia pikkuasioita todella tärkeistä. Ihmisoikeuksista puhuvat monet porvaripoliitikot, vihreät ja kirkkojen edustajat paljon kirkkaammin kuin vasemmistolaiset.
Eivät vasemmiston voimat sitä paitsi yksin riittäisi.

Kaikkien demokratiaan ja ihmisoikeuksiin sitoutuneiden oikealta vasemmalle on yhdistettävä voimansa tässä suuressa tehtävässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti