USA:n ydinkäyttöinen lentotukialus Theodore Roosenvelt...

Mikäli tekniikka sinua kiinnostaa - ole hyvä! Mielestäni erinomainen artikkeli maaiman supernyrkistä, -moukarista...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

HS-REPORTAASI

Maailman suurin sotalaiva on ydinvoimalla käyvä muurahaispesä

HS:n toimittaja Kalle Koponen vieraili USA:n ydinkäyttöisellä lentotukialus Theodore Rooseveltilla. Maailman suurin sotalaiva on matkalla Persianlahdelle Isis-järjestön vastaiseen operaatioon.

ULKOMAAT 24.3.2015 8:02

Kalle Koponen

HELSINGIN SANOMAT

Rysäys on kova, kun C-2-kuljetuskone koskettaa lentotukialuksen kantta. Kolmessa sekunnissa vauhti hidastuu 200:sta nollaan ja matkustajat painautuvat selkänojiin. Tukialukselle lentävässä "matkustajakoneessa" istutaan selkä menosuuntaan.

KALLE KOPONEN HS

Lentotukialus Theodore Rooseveltin ydin on sen lentolaivue. F/A-18 Super Hornet -hävittäjät on pysäköity peräkannelle.

Ramppi laskeutuu koneen takaosassa ja eteen aukeaa kuhiseva näkymä. Kirkkaisiin liiveihin sonnustautuneet kypäräpäiset työmuurahaiset vetävät polttoaineletkuja, työntävät pommeja kärryillä, vetävät trukeilla hävittäjiä parkkipaikoiltaan katapulteille. Joka puolella tapahtuu. Atlantin tuuli puhaltaa. Suihkumoottorit ärjyvät niin, ettei tottumaton kuule omia ajatuksiaan.

Perämies tähystää kiikarilla Theodore Rooseveltin komentosillalta.

Tämä on USS Theodore Roosevelt, yksi Yhdysvaltain kymmenestä ydinkäyttöisestä lentotukialuksesta. Maailman suurin sotalaiva ja suurvallan globaalin sotilaallisen läsnäolon symboli ja konkreettinen toteuttaja.

"Meidän päätehtävämme on näyttäytyminen", vara-amiraali Andrew Lewis sanoo komentopaikallaan "saarella", tukialuksen reunalla kohoavassa tornissa. Alus on ankkurissa Britannian Portsmouthin edustalla.

"Jos liittolainen näkee meidät rannaltaan, näky on rauhoittava. Jos vastustaja näkee meidät, vaikutus on päinvastainen", Lewis sanoo.

Aluksen lempinimi on Big Stick, "Iso keppi". Theodore Roosevelt oli Yhdysvaltain presidenttinä 1901–1909, ja hänen ulkopolitiikkansa on kiteytetty lauseeseen: "Puhu leppoisasti ja kanna isoa keppiä." (Speak softly, and carry a big stick.)

Lentotukialuksen kohdalla olisi tosin luontevampi puhua kepin sijaan moukarista. Eikä se ole pelkkä näyttelyesine.

Lentotukialuksella toiminta ei taukoa yöksi. Harjoitukset ja lennot jatkuvat ympäri vuorokauden.

Theodore Roosevelt on taisteluosastoineen matkalla Persianlahdelle vapauttamaan sisaraluksensa Carl Winsonin "lepovuoroon". Carl Winson on ollut alueella kuukausia, ja sen koneet ovat kylväneet suurimman osan Isis-järjestön niskaan sataneista pommeista Syyriassa ja Irakissa.

Lentotukialus Theodore Rooseveltin päällikkö Dan Grieco on taustaltaan hävittäjälentäjä ja lentää edelleen. Komentosilta on ahdas kapea tila, jossa toistakymmentä merimiestä työskentelee vieri vieressä.

Tukialuksen ydin on sen lentolaivue. Kun koneet lähtevät, kannella tanssitaan monimutkaista balettia, jossa viestitään lähinnä käsimerkein.

Koneet ajavat lähtöpaikalle. Vihreäliivinen kenttämies kiinnittää nokkapyörän katapulttiin. Keltaliivinen näyttää lentäjälle kaiken olevan kunnossa. Lentäjä nostaa kahden suihkumoottorin kierrokset lähes täysille ja tarkistaa omat järjestelmänsä.

Aivan koneen takana, ärjyvien moottoreiden vieressä, kaksi ruskealiivistä lento-osaston tarkastajaa seuraa, että lentäjän testaamat takasiivekkeet liikkuvat normaalisti.

Hävittäjälentäjät aterioivat upseerien messissä.

Raivoava melu jatkuu useita sekunteja, kunnes ruskealiiviset kyyristyvät kannelle ja nostavat peukalot ylös: kaikki kunnossa. Lentäjä ilmoittaa omien järjestelmiensä olevan kunnossa tekemällä kunniaa keltaliiviselle.

Keltaliivinen ojentaa kätensä eteenpäin: on aika lähteä. Lentäjä pitää kätensä irti ohjaimista ja lentokannen reunalla matalassa "bunkkerissa" oleva ampuja painaa nappia. Kannen alla sijaitsevat kaksi valtavaa höyrymäntää linkoavat parissa sekunnissa koneen nousunopeuteen kannen reunalle ja ilmaan.

Komentotorni eli "saari" sisältää komentopaikkoja kolmessa kerroksessa. Ylimpänä on lennonjohto, keskellä laivan komentosilta, ja alimpana taisteluosaston komentajan asema. Osastoon kuuluu tukialuksen lisäksi ohjusristeilijä ja kolme hävittäjää.

Theodore Roosevelt on loistokunnossa vuosia kestäneen peruskorjauksen jälkeen. Sen järjestelmät on uusittu, mutta väistämätön vaikutelma kannen alla on selvä. Tämä on vanha laiva.

Nimitz-luokan alusten perusdesign on 1970-luvulta. Theodore Roosevelt laskettiin vesille jo vuonna 1984.

Korpraali Keirstin Williams treenaa lentokonehangaarissa.

Paradoksaalisesti laivan sisätilat ja monet laitteet näyttävät "venäläisiltä". Krouvia vanhaa teknologiaa näkyy kaikkialla.

Toinen paradoksi: On vaikea tajuta miten ulkoa niin suuri laiva voi olla sisältä niin ahdas.

Muurahaispesässä täytyy tuntua juuri tältä. Loppumattomia kapeita käytäviä oikealle, vasemmalle, ylös ja alas. Jyrkkiä portaita uuvuksiin asti.

Ainoa väljä tila koko aluksella on koko keskilaivan mittainen hangaari, jossa osa lentokoneista voi olla sisällä huoltoja varten. Merimiehet lenkkeilevät siellä. Hävittäjien vieressä on pieniä kuntosaliryhmiä, joissa vapaavuorolaiset nostavat rautaa.

Tukialus on lähes viiden tuhannen ihmisen kaupunki, joka ei koskaan nuku. Lentokoneet harjoittelevat jopa sadan nousun ja laskun vuorokausivauhdilla yötä päivää. Ruokalat ovat auki 20 tuntia vuorokaudessa. Jopa 200 merimiehen makuusalit ovat aina pimeinä, koska aina on jonkun vuoro nukkua.

Turha yrittää kuitenkaan alkuillasta, kun on päivittäisen yleisharjoituksen aika.

Sireeni soi ja lakoninen ääni toteaa kaiuttimesta: "Lähestyvä ohjus oikealta. Taisteluasemiin." Palo-ovet suljetaan. Kypäriä ja kaasunaamareita puetaan. Aluksen palokunnat ovat liikkeellä. Sotilasmahdiksi ei tulla helpolla.

Lentokoneiden siirtelyä, tankkausta, aseistamista ja lentoon lähtöä koordinoidaan komentotornin pohjakerroksesta. Kokeneet koordinaattorit suosivat pienoismalleja tietokoneohjelman sijaan.

KALLE KOPONEN / HS

Lento-osaston sotilaat siirtelevät kaasupulloja konehangaarissa Yhdysvaltain merivoimien ydinkäyttöisellä lentotukialus Theodore Rooseveltilla.

KALLE KOPONEN / HS

Osa lentokoneista mahtuu sisään valtavaan hangaariin, jossa niille voidaan tehdä huoltotöitä sisätiloissa. Hangaarin kattoon on ripustettu taistelukoneiden lisäpolttoainesäilijöitä, jotka kiinnitetään tarvittaessa ennen lähtöä

KALLE KOPONEN / HS

Mekaanikot huoltavat taistelukoneen ohjaamoa.

KALLE KOPONEN / HS

F/A-18 Super Hornet on työnnetty hangaarista tukialuksen reunella olevalle suurelle hissille, joka nostaa sen ulkokautta ylös lentokannelle.

KALLE KOPONEN / HS

Kaksi F/A-18 Super Hornet taistelukonetta lentää lähekkäin ja jälkimmäinen saa edellä lentävältä lisäpolttoainetta putkea pitkin.

KALLE KOPONEN / HS

Hävittäjiä voi tankata operaation aikana useita kertoja ja ne voivat pysytellä ilmassa periaatteessa niin kauan kuin lentäjä jaksaa lentää.

KALLE KOPONEN / HS

Ns ampujien ryhmään kuuluva mies näyttää käsimerkkiä lentäjälle. Ampujat käyttävät katapulttia, jolla hävittäjä ammutaan ilmaan tukialukselta Lentokannella työskentelevillä on tehtävistä riippuen eri väriset kelluntaliivit. Ampujilla on keltaiset, aseista huolehtivilla punaiset. Tankkaajat ovat violeteissä ja lentueen miehet ruskeissa. Viimeksi mainut takastavat hetkeä ennen lähtöä, että koneet ohjaussiivekkeet liikkuvat normaalisti.

KALLE KOPONEN / HS

Luutnantti Jared Shullickin ohjaama F/A-18 Super Hornet laskeutuu. Koneen perässä näkyy alas kurottava koukku, jonka on tartuttava yhteen lentokannen poikki vedetyistä neljästä vaijerista. Koukun tartuttua vaijeriin sitä purkautuu kelajarrulta pysäyttäen hävittäjän lakeutusmisnoupeudesta parissa sekunnissa paikalleen.

KALLE KOPONEN / HS

Yhdysvaltain merivoimien ydinkäyttöisellä lentotukialus Theodore Roosevelt ankkurissa Portsmouthin kaupungin edustalla Englannin etelärannikolla.

Artikkeliin liittyvät

• USA sijoittaa lisää kiertäviä joukkoja Eurooppaan 2:00

Aiheet