Suodatinkahvi on nyt huipputrendikästä – Mutta kuka keksi suodattaa kitkerän kahvin?
Melitta Bentz oli kotirouva, jonka mielestä kahvi oli pahaa. Maku muuttui mukavammaksi, kun Bentz irrotti vuonna 1908 poikansa kouluvihkosta imupaperin ja antoi kahviveden valua sen läpi.
Suodatinkahvia myydään maailmalla nyt suurena herkkuna. Suomalaisia se hiukan huvittaa, sillä suodattimella varustettu kahvinkeitin löytyy meiltä joka nurkasta. Missään ei juoda niin paljon suodatinkahvia kuin Suomessa.
Kuitenkin suodatinkahvi on nyt noussut esimerkiksi Berliinin hipsterikahviloiden himotuimmaksi juomaksi. Kupillinen laadukasta matalapaahtoista kahvia ei näytä mustalta, vaan juoma on punertavan ruskeaa. Kun sellaisen saa eteensä, kevenee kukkaro viidellä eurolla. Kallista on, kun on trendikästä.
Suodatinkahvissa makujen yksityiskohdat erottuvat pelottavan herkästi. Vaalea paahto ei anna anteeksi huonoa valmistusta tai pahanmakuista vettä. Tämän ymmärsi jo perheenäiti Melitta Bentz kutsuessaan naapurinrouvia kahvittelemaan kotiinsa Saksan Dresdeniin vuonna 1908.
Naapurinrouvien hyväksymä maku syntyi peltipurkissa
Melitta Bentz oli tavallinen kotirouva, jolla oli ystävinä muita tavallisia kotirouvia. Kahvia juotiin, vaikka siinä lillui poroja. Bentz teki kahvinkeittokokeiluja. Kahvijauhe piti jollakin tavalla saada juomasta pois, sillä kahvissa oli kitkerä jälkimaku.
Bentzin kotikeittiön koekahvi maistui parhaalta, kun sen kaatoi imupaperin läpi. Kouluvihkossa imupaperi oli välilehtenä tuohon aikaan, koska kynän muste olisi muutoin sotkenut vihkoa ikävästi.
Bentz takoi naulalla reikiä peltipurkin pohjaan, repäisi imupaperin sen sisälle ja lisäsi kahvijauheen. Kahvinsuodatin oli syntynyt.
Kahvitteluystävät olivat haltioissaan ja rohkaisivat Bentziä rekisteröimään keksintönsä joulukuussa 1908.
Keisarillisen patenttitoimiston hyväksyttyä idean, ilmoittautui Melitta Bentz samalla kaupparekisteriin ja perusti yrityksen 73 pennin alkupääomalla.
Kansainvälisten hygieniamessujen palkintorohmu
Melitta, aviomies ja perheen kaksi pikkupoikaa olivat kerrostaloasunnossa toimineen firman ensimmäiset työntekijät. He muuttivat suodattimen mallin pyöreäksi 1910.
Filtrierapparat-niminen keskintö sai seuraavana vuonna kultaisen ja hopeisen palkinnon Dresdenissä pidetyillä kansainvälisillä hygieniamessuilla. Kahvinsuodattimen ihmettelijöitä riitti, sillä messuilla vieraili 5,2 miljoonaa kävijää.
Sana levisi nopeasti ja perheellä alkoivat kädet olla täynnä tilauksia. Sitten tuli sota ja toiminta pantiin jäihin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suodatettu kahvi levisi hiljalleen muuallekin. Keksijänsä mukaan nimetty firma laajeni 80 työntekijän yritykseksi, joka paiskoi töitä kahdessa vuorossa.
Natsimenneisyys jätti ikävän sivumaun
Melitta Bentz jäi taustalle 1932. Perheen pojat jatkoivat parantamalla paperin laatua. Nykyisen mallin mukainen suodatinpussi tuli markkinoille 1936.
Melitta oli natsien malliyritys toisen maailmansodan aikana. Kahvinsuodattimia ei saanut tehdä, vaan eväsvöitä sotilaille, patoja ja kattiloita. Tekijöistä suuri osa oli pakkotyössä. Melittan aviomies Hugo oli joidenkin tietojen mukaan kovan luokan natsi itsekin.
Sodan jälkeen liittoutuneet takavarikoivat läntisen Saksan Mindenissä sijainneen tehtaan 12 vuodeksi. Melitta Benz kuoli 1950, eikä ehtinyt nähdä suodatinimperiumin loiston vuosia. Yhtiö maksoi korvauksia sodan ajan uhreille vuonna 2000.
Kahvinsuodattimen keksijän kahvifirma on edelleen tukevasti perheen käsissä. Kahden lapsenlapsen pyörittämän 3 000 työntekijän Melitta-yhtiön vuosittainen liikevaihto on noin 1,3 miljardia euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti