Opettavaisia Raamatunhistorian tarinoita...

Keskustelin tänään lapsenlapseni kanssa rippikouluasioista. Hän tuntui ikäisekseen pohdiskelevan hyvin analyyttisesti ja jarkevästi asiaa monelta eri kantilta. Asia ei hänelle ole vielä vuosiin tosin ajankohtainen. Luonollisesti esiin tulivat luomakunnan syntyvaiheet ja uskonasiatkin.

Sanoin hänelle, että onneksi meillä Suomessa jokaisella on mahdollisuus ratkaista uskonasiat oman näkemyksensä/vakaumuksensa mukaan. Sanoin lisäksi, että eri elämänvaiheessa varmaan kaikilla tulee tilanteita, joissa nimenomaan usko johonkin yliluonnolliselta tuntuvaan joutuu kovalle, ankaralle koetukselle.

Kerroin, että itse pidän tarinoista, loogisista ja järkevästi etenevistä tarinoista. Raamatussa niitä on mielestäni pilvin pimein.

Sanoin aikanaan katselleeni ja nauhoittaneeni televisiosta 2-osaisen, italialaisperäisen tarinan Jeesuksesta. Uskoo tai ei em. henkilöön, ei vähennä tarinan, tapahtuman, kohtauksen arvoa... 

Sanoin hänelle aluksi vaan: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Hän pohdiskeli tykönään sanomaani, jota välittömästi hiukan selvensin yleisellä tasolla. En kertonut aivan tarkkaan, juurtajaksain, mihin em. sanonta Raamatussa liittyi. 

Minulle jäi mielikuva, että hän ymmärsi esittämäni asian. Varmaan keskustelemme siitä vielä myöhäisemmässä vaiheessa.

Hetki sitten oli aivan pakko ottaa esille vihkiraamattu, jota aika harvoin tulee selailtua.

Tarkistin kertomani tarinan, joka on kohdassa Evankeliumi Johanneksen mukaan 8:

1. Mutta Jeesus meni Öljymäelle. 
2. Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. 
3. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle 
4. ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. 
5. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?" 
6. Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. 
7. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". 
8. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. 
9. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. 
10. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" 
11. Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".
______________________________________

"Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". 

Televisioelokuvassa edellä mainittu kohta on mielestäni kuvattu erinomaisesti. Nimenomaan se muutaman sekunnin pätkä, jossa kivittämistä suunnittelevien ilmeet ja kivien irtoaminen käsistä kuvataan.

Me olemme superherkkiä ja hätäisiä tuomitsemaan lähimmäisiämme - pienistäkin asioista - usein aivan turhaan...