Olen käynyt aikanaan patikoimassa vaimoni kanssa muutaman kerran Aakenustunturilla. Viimeisimmästäkin käynnistä siellä on jo ainakin 15 vuotta aikaa. Kaikki käynnit ovat olleet mukavia, ikimuistoisia.
Taisipa olla aivan ensimmäinen käyntimme, kun jäimme patikointireitin päätteeksi hiukan lepäilemään Vasalaelle.
Oli kaunis kesäinen ilma ja hiljaisuus oli käsin kosketeltavissa. Upea hetki, jota ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan aikaa, sillä kirkkaalle taivaalle ilmestyivät Suomen ilmavoimien suihkukoneet aikamoisella jyrinällä.
Jyrinä oli sitä luokkaa, että lintujenkin laulu katkesi kuin leikaten. Kalusto taisi olla siihen aikaan pääasiassa venäläislähtöistä MIG-konetta.
Ilmeisesti jokin harjoitussessio oli meneillään, koska tiettyjä toistoja oli nähtävissä useitakin. Erityisesti pystysuoraan tosi korkealle nouseminen oli vaikuttavan näköistä katseltavaa...
Lentoharjoitusten päätyttyä menin kivirakkaan ja uteliaisuuttani kaivelin sitä jonkin verran.
Jonkin ajan päästä näin jonkinlaista kullankeltaista, erittäin ohutta rihmastoa, joka kosketuksesta välittömästi hajosi. Maasta nousi lisäksi "huumaava, outo tuoksu". Mielikuvitukseni lähti laukkaamaan ajatellessani, että tämäkin kivirakka on aikanaan syntynyt miljardeja vuosia sitten ja tämäkin söherö, jota kaivelin yli kymmenentuhatta vuotta sitten jäämassojen poistuttua.
Olin erittäin suurella todennäköisyydella ensimmäinen ihminen, elävä olento, joka kiviä siirteli. En uskaltanut enempää pohdiskella ettei "hihna alkanut luistaa"...
Todettakoon, että toistaiseksi viimeisin Vasalaella käyntimme oli erittäin mieleenpainuva. Yövyimme siellä ja näimme ukkosmyrskyn nousevan. Harkitsimme äkkilähtöä alas tunturista, mutta jäimme kuitenkin telttoinemme paikoilleen.
Olimme siis keskellä rajua ukkosmyrskyä - jyrinää ja jatkuvaa salamo9ntia ympärillämme!
En ole tähänastisen elämäni aikana kokenut niin kovaa päänsärkyä kuin silloin, tuntikausia armotonta jyskytystä. Tuntui aivan silta kuin aivot olisivat olleet enää yhdellä säikeellä kiinni...
Oli kertakaikkisen upea ja rauhoittava tunne, kun kaikki oli vihdoinkin ohi rajun yön jälkeen.
Todettakoon, että toistaiseksi viimeisin Vasalaella käyntimme oli erittäin mieleenpainuva. Yövyimme siellä ja näimme ukkosmyrskyn nousevan. Harkitsimme äkkilähtöä alas tunturista, mutta jäimme kuitenkin telttoinemme paikoilleen.
Olimme siis keskellä rajua ukkosmyrskyä - jyrinää ja jatkuvaa salamo9ntia ympärillämme!
En ole tähänastisen elämäni aikana kokenut niin kovaa päänsärkyä kuin silloin, tuntikausia armotonta jyskytystä. Tuntui aivan silta kuin aivot olisivat olleet enää yhdellä säikeellä kiinni...
Oli kertakaikkisen upea ja rauhoittava tunne, kun kaikki oli vihdoinkin ohi rajun yön jälkeen.
Pieni tekstinpätkä Wikipediasta:
Aakenustunturi on kvartsiittihuippu Ounasselällä läntisessä Kittilässä lähellä Yllästä. Korkein huippu Pallilaki on noin 565 metriä korkea, muita huippuja mm. Moloslaki (530 m) ja Vasalaki.[1] Alue liitettiin Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon joulukuussa 2004. Alueella sijaitsee myös Porokämppä-autiotupa.[2]
Aakenustunturi on kvartsiittihuippu Ounasselällä läntisessä Kittilässä lähellä Yllästä. Korkein huippu Pallilaki on noin 565 metriä korkea, muita huippuja mm. Moloslaki (530 m) ja Vasalaki.[1] Alue liitettiin Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon joulukuussa 2004. Alueella sijaitsee myös Porokämppä-autiotupa.[2]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti