Pohdiskelun pohjaksi alla oleva teksti...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Ukraina sekoitti EU:n puolustuksen – Tarvitseeko unioni oman armeijan?
EU ei ole riittävästi pohtinut, mitä se todella tekisi, jos sen aluetta loukattaisiin, sanoo tasavallan presidentti Sauli Niinistö. "Kysymys on itse asiassa varsin kiusallinen EU:lle."
EU:n oma armeija on periaatteessa mainio idea. Toteutettavaksi siitä on kuitenkin vasta vuosien päästä, jos silloinkaan, kuuluu yhteenveto kommenteista, joita Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on saanut sunnuntaiselle ehdotukselleen. Juncker perusteli EU-armeijan tarvetta eurooppalaisten arvojen puolustamisella Venäjän uhkaa vastaan.
Brittipoliitikot tyrmäsivät heti EU-armeijan. Saksan liittokanslerin Angela Merkelin mukaan eurooppalainen armeija on ajatuksena hyvä, tulevaisuuden idea, mutta sille ei pidä antaa aikatauluja.
MIKKO STIG LEHTIKUVA / STR
Samoilla linjoilla on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
"Jokainen ymmärtää, että EU:n yhteinen armeija on kaukana", Niinistö sanoi HS:lle maanantaina.
Mutta Junckerin ehdotuksessa oli paljon yhteistä armeijaa tärkeämpi viesti, Niinistö painottaa.
Juncker halusi vauhdittaa keskustelua unionin yhteisestä turvallisuuspolitiikasta ja turvallisuusstrategiasta, Niinistö sanoo.
Niinistön mukaan Juncker provosoi. "EU:n turvallisuusstrategiaan latautuu paljon odotuksia. Sen vuoksi Juncker aloitti aika korkealta tuon keskustelun."
Junckerin viestissä on Niinistön mielestä keskeistä se, että EU:n on todistettavasti pystyttävä näyttämään kykynsä puolustaa omia arvojaan.
Niinistö itse on sitä mieltä, että EU ei ole riittävästi pohtinut, mitä todella tekisi, jos sen aluetta loukattaisiin. "Kysymys on itse asiassa varsin kiusallinen EU:lle, varsinkin, kun osa jäsenmaista ei kuulu Natoon."
Jos rauhaa loukataan, ei EU voi jättää siihen reagoimatta, Niinistö sanoo. "Mutta nyt siihen ei ole välineitä."
Ehdotukset EU-armeijasta ovat – tavallaan – näitä välineitä. Ehdotus armeijasta alkaa olla jo klassikko. Epämääräisyydessään se on kuitenkin hankala, sanoo tutkijaTuomas Iso-Markku Ulkopoliittisesta instituutista.
"Todennäköisesti armeijalla tarkoitetaan sitä, että jollakin tasolla EU:n johdolla olisi päätösvalta jonkin tietyn joukon liikuttelemiseen", Iso-Markku sanoo.
Mutta tarvittaisiinko esimerkiksi kaikkien jäsenmaiden suostumus, kuten nyt EU:n taisteluosastojen käyttöön? Ja millaiseen toimintaa joukkoja voisi käyttää? Siirtyisikö painopiste kriisinhallinnasta EU:n oman alueen puolustamiseen?
Britanniassa armeija-avaus sai täystyrmäyksen. Syynä ei tosin ollut vain se, että britit pitävät Natoa ensisijaisena turvallisuusratkaisunaan. Kyse oli myös siitä, että Britanniassa karsastetaan nyt kaikkea vähänkin federalistista, Iso-Markku sanoo.
"Ehdotus yhteisestä armeijasta on nähtävä myös siitä kulmasta, että se tukee liittovaltiokehitystä."
Ukraina pakotti EU:n tarkastelemaan turvallisuutta uusin silmin. Yhteinen puolustuspolitiikka teki kuitenkin paluun unionin pöytiin jo ennen Ukrainan sotaa.Suomessa puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö(ps) oli myös kovin epäileväinen siitä, että Nato-maita kiinnostaisi EU-armeija. Vasemmistoliiton kansanedustaja Annika Lapintie puolestaan varoitti militarisoimasta EU:ta.
Osin työntö tuli Natosta. Yhdysvallat oli kyllästynyt rahoittamaan Euroopan puolustamista. Se halusi myös siirtää turvallisuuspolitiikan painopisteensä Aasiaan. Osin tarve lisätä EU-maiden puolustusyhteistyötä oli myös sisäsyntyistä, sillä puolustusteollisuuden yhteistyökuvioiden uskottiin luovan talouskasvua. Joulukuun 2013 huippukokouksessa EU-maat päättivätkin, että yhteiseen puolustukseen on suhtauduttava entistä strategisemmin.
Ukrainan sota toki muutti tätä asetelmaa. Nato on taas vankasti Euroopassa.
Mutta se, että Euroopassa on erilaisia puolustusratkaisuja ja puolustusyhteistyötä eri kokoonpanoissa, ei haittaa Natoa, sanoo Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori Hanna Ojanen.
Ukrainan kriisi ei ole myöskään saanut EU:n Nato-maita vauhdilla kasvattamaan puolustusbudjettejaan.
"EU ja Nato ovat vähän pallo hukassa. Ne pohtivat, millä saisivat asioita etenemään", Ojanen sanoo.
EU:n puolustuskeskustelun ongelma on, että monet peruskysymykset ovat auki. Ei ole yhtä näkemystä siitä, tarvitaanko EU:n puolustusta unionin puolustukseen vai kriisinhallintaan jossakin muualla.
"Toisaalta taustalla etenee sinnikkäästi tietyn tason yhteistyö, koska sille on avattu väylät", Ojanen sanoo.
Keskustelua kuitenkin riittää. Maanantaina Brysselissä puhuttiin EU:n entisen ulkopolitiikan edustajan Javier Solanan johdolla EU:n tulevaisuuteen keskittyneen Center for European Policy Studies (CEPS) -tutkimuslaitoksen raportista, jossa ehdotetaan useita askelia kohti Euroopan puolustusliittoa.
Brysseliin pitäisi esimerkiksi perustaa EU:n pysyvä sotilasesikunta ja jäsenmaiden puolustussuunnitteluun olisi hyvä luoda yhteisiä standardeja. EU:n pitäisi myös säännöllisesti tavata turvallisuuspolitiikkateemoista. Myös CEPS:n suosituksista ensimmäinen on kuitenkin se, että EU:n turvallisuusstrategia päivitetään vastaamaan uutta turvallisuusympäristöä.
"Puolustuspolitiikassa ei ole nyt kovin lupaavia avauksia. Sen sijaan keskustelu EU:n turvallisuusstrategiasta on huomattavasti kiinnostavampaa", Ojanen sanoo.
EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini on jo aloittanut työn EU:n turvallisuusstrategian uudistamiseksi. Kesäkuun EU-huippukokouksessa pitäisi olla tarjolla tilannekuva EU:n turvallisuusuhkista.
Presidentti Niinistö arvelee, että juuri tätä EU:n turvallisuusstrategiatyötä Junckerkin halusi vauhdittaa.
Ilman strategista ajattelua muu puolustusyhteistyöpuhe on turhaa, Ojanen sanoo.
Edellinen turvallisuusstrategia on vuodelta 2003, keskeltä Irakin sotaa. Silloin suhde Yhdysvaltoihin jakoi EU:ta. Strategiasta tuli kuitenkin hyvä. "Onnenkantamoisena", Ojanen sanoo.
"Nyt tuntuu olevan pelko siitä, että yhtä hyvään lopputulokseen ei enää päästä. Ehkä turvallisuustilanteen pitää olla vielä uhkaavampi, jotta EU-maat saadaan yhden strategian taakse."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti