Kaupunkien liikenneympyrät ovat todella joustavia, ymmärtääkseni jokaista liikkujaa helpottavia ratkaisuja, joissa ei, mikäli noudattaa jotakuinkin niissä noudatettavia sääntöjä, tarvitse hermoilla syyttä suotta.
Ajelin jonkin aikaa sitten erääseen sellaiseen autokoulun auton perässä, jossa luonnollisesti otettiin huomioon tositarkkaan liikenneympyrässä noudatettavat asiat siihen kuuluvalla – luonnollisella – varovaisuudella.
Jouduin pysähtymään maastoautollani odottaakseni jo liikenneympyrässä ollutta autoa ja ajaakseni tietä suoraan eteenpäin, kun kuulin viereltäni kiihkeän äänimerkin pariinkin otteeseen...
Pysähtymiseni merkitsi oikealla puolella autoilijalla – naisautoilijalle – noin kahden sekunnin viivästymistä, sillä luonnollisestikaan hän ei nähnyt maastoautoni lävitse eikä uskaltanut jatkaa matkaansa kääntyessään oikealle.
Tuli mieleen, mitä mahtaa kyseiselle, mustan, viimeisenpäälle kiiltävän ”olympiarengasauton” kuljettajalle noin kaksi sekuntia merkitä elämässä?
Näin jälkikäteen ajatellen seuraavalla kerralla äänimerkin kiihkeästi törähtäessä pysäytän autoni ja menen kysymään, mitä asiaa kyseisellä töräyttelijällä mahtaa olla...
Erityisesti viime aikoina olen havainnut, että vilkun käyttö on erittäin vähäistä. Jopa taksiautoilijat, jotka henkilökohtaisen näkemykseni mukaan edustavat jotakuinkin ammattimaisinta ajotapaa, ovat huolestuttavassa määrin lipsuneet vilkun käyttämisestä.
Mikä lie syynä?
Liikenneympyräterveisin > Töräytystä ainoastaan tositarpeeseen-kiitos...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti