Toimin taas välikätenä, ettei alla oleva teksti jää Sinulta lukematta.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Venäjä ja Nato-keskustelut tuskin pysyvät poissa vaalipuheista
Kävin alkuviikosta samana päivänä kahdessa Venäjä-tilaisuudessa. Molemmissa media tuli jossain vaiheessa puheeksi.
Ensimmäisessä tilaisuudessa suomalaista mediaa pidettiin suomettuneena ja surtiin sen kohtelevan Venäjää silkkihansikkain. Toisessa kuultiin puheenvuoro, jossa suomalaisen median arveltiin yrittävän saada suomalaiset vihaamaan Venäjää ja venäläisiä.
Tarkoitus ei ole puhua mediasta tämän enempää saati puolustella sitä. Media nousi keskusteluissa esiin osin siksi, että paikalla tiedettiin olevan toimittajia. Sitä paitsi en kovasti hämmästynyt kummastakaan kannasta.
Kuin vaivihkaa tästä keskustelusta on tullut ärtynyttä. Useimmat puhujat näyttävät olevan vihaisia toista mieltä olevien tyhmyydestä. Samalla kovasta kielenkäytöstä on tullut ihan normaalia.
Kun Suomessa puhutaan nykyisin Venäjästä, puhutaan käytännössä turvallisuuspolitiikasta. Puhe Venäjästä on siis oikeastaan puhetta Suomesta. Tämä koskee poliitikkojen lisäksi yhä enemmän myös tavallisia kansalaisia.
Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että puhe turvallisuuspolitiikasta on nykyisin käytännössä puhetta sotilasliitto Natosta. Puhe Natosta taas on lähes pelkästään puhetta siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei.
Jotenkin tästä on seurannut se, että kasvava joukko tulkitsee lähes kaikki puheet ja kirjoitukset Venäjästä joko pyrkimykseksi ajaa Suomea Natoon tai yritykseksi estää jäsenyys. Nato-jäsenyyden aktiiviset kannattajat ja vastustajat eivät näytä tässä mielessä eroavan toisistaan kovinkaan paljon. Molempien leirien äänekkäimmät pitävät vastapuolta lähes epäisänmaallisena.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nosti turvallisuuspoliittisen keskustelun esiin viime viikonloppuna Ylen Ykkösaamussa. Hän palasi puoluejohtajien kanssa aiemmin puhuttuun: vaalien alusaika rauhoitettaisiin turvallisuuspoliittiselta keskustelulta eli käytännössä siis keskustelulta Nato-jäsenyydestä.
Niin tuskin käy, vaikka puoluejohtajat olisivatkin nyökytelleet ajatukselle Mäntyniemessä. Vaalien alla joltain pettää kuitenkin hermo. Eikä nykyaikana keskustelua pysty enää rajaamaan.
Keskustelun sävyä voi sen sijaan muuttaa. Turvallisuuspolitiikka on oikeasti kuolemanvakava asia, jossa tunnekuohusta ei ole mitään hyötyä.
Jussi Niemeläinen jussi.niemelainen@hs.fi
Twitter: JNiemelainen
Kirjoittaja on ulkomaantoimituksen esimies.
Twitter: JNiemelainen
Kirjoittaja on ulkomaantoimituksen esimies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti