Arvostan Yrjö Raution kolumneja, vaikka välistä olen eri mieltä hänen esittämistään näkemyksistä. Se oikeus minullakin ja kenellä tahansa suomalaisella on ainakin toistaiseksi...
Kieltämättä presidenttimme voisi sanoa sanottavansa yksiselitteisemmin, kristallinkirkkaasti, mutta ainahan hän jättänyt sanomisissaan vastuuta savolaisittain kuulijalle/lukijalle. Se luo asioiden ympärille pientä jännitystä.
Olen ehkä oppinut lukemaan vuosien saatossa yhä enemmän/paremmin rivien välistä ja siksi Presidentti Niinistön sanomiset tuntuvat jopa selkeiltä.
Mielestäni mm. Nato-jäsenyyteen hänellä on selkeä linja - kyllä - mutta milloin, se on asia erikseen.
Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyökehitys on hyvä rauhanaikainen alku - toivottavasti sitä tosi rähinää ei aivan heti tulekaan - toivottavasti ei koskaan.
Niinistön suhtautuminen Venäjään on ollut asiallisen selkeää, kyllä niitä kovempiakin lausuntoja hän vielä ehtii antaa, sillä ruutitynnyrin lanka palaa edelleen - valitettavasti...
Itse en edes tältä istumalta muista, olisiko kukaan Suomen rauhanajan presidenteistä sanonut näkemyksensä yhtä selkeästi Venäjästä nimenomaan Putinin Venäjästä, joka monien mielestä on juuri tällä hetkellä tuhon tiellä...
Yhdessä alla olevan artikkelin osalta olen Yrjö Raution kanssa samaa mieltä: Lähestyvissä eduskuntavaaleissa ei ole syytä vaieta Suomen turvallisuuspolitiikasta, toisin sanoen Venäjästä, Ukrainasta, Natosta, jne. , turvallisuus on sentään kansakunnan kohtalonkysymys ylitse kaiken muun! Äänestäjiltä vietäisiin kuluttajansuoja kaikkein olennaisimmassa asiassa.
Sivulauseessa totean, että Yrjöllä taisi lipsahtaa alla olevaa kirjoittaessaan eräänlainen "känkkäränkkä-päivä" mukaan, jolloin tekstiin jäi turhan kriittinen, negatiivinen lataus Presidentti Niinistön tekemisistä.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kieltämättä presidenttimme voisi sanoa sanottavansa yksiselitteisemmin, kristallinkirkkaasti, mutta ainahan hän jättänyt sanomisissaan vastuuta savolaisittain kuulijalle/lukijalle. Se luo asioiden ympärille pientä jännitystä.
Olen ehkä oppinut lukemaan vuosien saatossa yhä enemmän/paremmin rivien välistä ja siksi Presidentti Niinistön sanomiset tuntuvat jopa selkeiltä.
Mielestäni mm. Nato-jäsenyyteen hänellä on selkeä linja - kyllä - mutta milloin, se on asia erikseen.
Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyökehitys on hyvä rauhanaikainen alku - toivottavasti sitä tosi rähinää ei aivan heti tulekaan - toivottavasti ei koskaan.
Niinistön suhtautuminen Venäjään on ollut asiallisen selkeää, kyllä niitä kovempiakin lausuntoja hän vielä ehtii antaa, sillä ruutitynnyrin lanka palaa edelleen - valitettavasti...
Itse en edes tältä istumalta muista, olisiko kukaan Suomen rauhanajan presidenteistä sanonut näkemyksensä yhtä selkeästi Venäjästä nimenomaan Putinin Venäjästä, joka monien mielestä on juuri tällä hetkellä tuhon tiellä...
Yhdessä alla olevan artikkelin osalta olen Yrjö Raution kanssa samaa mieltä: Lähestyvissä eduskuntavaaleissa ei ole syytä vaieta Suomen turvallisuuspolitiikasta, toisin sanoen Venäjästä, Ukrainasta, Natosta, jne. , turvallisuus on sentään kansakunnan kohtalonkysymys ylitse kaiken muun! Äänestäjiltä vietäisiin kuluttajansuoja kaikkein olennaisimmassa asiassa.
Sivulauseessa totean, että Yrjöllä taisi lipsahtaa alla olevaa kirjoittaessaan eräänlainen "känkkäränkkä-päivä" mukaan, jolloin tekstiin jäi turhan kriittinen, negatiivinen lataus Presidentti Niinistön tekemisistä.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Presidentti Niinistö on ollut pienissä asioissa tomera
Presidentti Sauli Niinistö on selviytynyt hyvin kautensa ensimmäisestä puolikkaasta. Monissa välitodistuksissa hän on kuitenkin saanut kiitettäviä arvosanoja myös aineista, joista ei ole niitä ansainnut. Yksi näistä on selkeäsanaisuus.
Oikeistoeliitin inho Tarja Halosta kohtaan nostaa Niinistön arvosanoja. Halosta moitittiin varsinkin hänen toisena kautenaan, ettei hänellä ollut koskaan mitään sanottavaa. Hänellä oli paljonkin sanottavaa tärkeistä asioista, kuten kestävästä kehityksestä, ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Nämä asiat vain ovat eliitin mielestä ”ei mitään”.
Niinistö on jatkanut ulko- ja turvallisuuspolitiikassa edeltäjiensä vakaalla ja varovaisella linjalla. Edes Nato-jäsenyyttä hän ei ole edistänyt piirun piirua. Tämä on karvas pettymys niille, jotka odottivat, että kaikki muuttuu, kun Halosesta päästään.
Kuka edes tietää, kannattaako Niinistö Suomen Nato-jäsenyyttä vai ei? Hän on sanonut ainoastaan, ettei sitä vastusta ja että asiasta tarvitaan kansanäänestys.
Niinistö tukee Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä. Mutta onko se vain rauhanaikaista puuhastelua vai onko tavoitteena puolustusliitto? Olisiko tällaisesta puolustusliitosta turvan takaajaksi, jos se joutuisi todelliseen kokeeseen?
Niinistön suhtautuminen Venäjään on ollut erittäin ymmärtävä, ellei suorastaan arka. Hän on pitänyt presidentti Vladimir Putiniin tiiviisti yhteyttä ja pyrkinyt sovittelijaksi Venäjän ja lännen välille. Vasta historia näyttää, onko yhteydenpidosta valtioon, joka murhaa oppositionsa, ollut todellista hyötyä.
Tietysti voidaan aina kysyä, olisiko pienen Suomen kova linja suhteessa suurvaltanaapuriin tuottanut parempia tuloksia. Sitä sopii epäillä. Tämä on varovaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjamme tärkein puolustus.
Niinistö on pyrkinyt voimakkaasti edistämään ulko- ja turvallisuuspoliittista konsensusta. Se on vaikeana aikana ymmärrettävää. Aivan mahdotonta on kuitenkin ymmärtää hänen toivettaan, että vaalitaistelussa vaiettaisiin näistä asioista. Kaikesta muusta saisi puhua paitsi turvallisuudesta, joka on sentään kansakunnan kohtalonkysymys ylitse kaiken muun! Äänestäjiltä vietäisiin kuluttajansuoja kaikkein olennaisimmassa asiassa.
Niinistön aikana yhteistyö hallituksen, eduskunnan ja presidentin välillä on sujunut hyvin. Mutta turha häntä on kiittää professori Antero Jyrängin tapaan siitä, ettei nyt ole ollut kiistoja Suomen EU-edustuksesta.
Ei se ole Niinistön ansiota. Matti Vanhasen hallitus vain päätti joulukuussa 2009, että Suomea edustaa EU:n huippukokouksissa pääministeri, kun kutsuja on yksi. Kahta kutsua ei ole sen jälkeen tullut.
Niinistö on puuttunut pikkutarkasti Suomen osallistumiseen yhteisiin sotaharjoituksiin Naton ja Yhdysvaltain kanssa. Ehkä se on ollut tarpeen, mutta nämä ovat sittenkin melko pieniä asioita. Niiden pitäisi olla rutiinia, josta on turha tehdä ongelmaa kerta toisensa jälkeen.
Niinistö ei ole malttanut olla puuttumatta myös taloustilanteeseen. Hän on moittinut nykyistä hallitusta ja sen edeltäjiä mielikuvapolitiikasta: sanotaan, että isot ongelmat on ratkaistu, vaikka todellisuudessa ei ole tehty juuri mitään. Moitteelle on pohjaa, mutta tarkoittaako vanha kamreeri, että menoja pitäisi leikata juuri nyt niin rajusti, että valtiontalous saataisiin tasapainoon? Lähes kaikki talousasiantuntijat varottavat siitä.
Niinistö on ollut pienissä asioissa tomera, mutta suurissa asioissa erittäin vaikeaselkoinen, hämärä, välttelevä.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti