Rakensimme omakotitalomme vuonna 1982 saavuttuamme takaisin kotikonnuille Kemiin edellisenä vuonna Kaakkois-Suomesta.
Omakotitalon suunnitteluvaiheessa erityisesti keittiön kalusteissa oli erilaisia vaihtoehtoja.
Keskustelimme mm. astianpesukoneen tarpeellisuudesta. Emme loppujen lopuksi kokeneet sen olevan erityisen tarpeellinen. Tosin varmuuden vuoksi sille jätettiin paikka, varaus keittiössämme.
Sitä ei ole koskaan täytetty astianpesukoneella, vaan siinä on ollut pitkään, oikeastaan jo vuosikymmeniä iso takkapuukori, jonka täytämme säännöllisesti...
Tämän artikkelin kirjoittaminen lähti liikkeelle siitä, että juuri hetki sitten tiskasin käsin ihan mukavantuntuisen kasan tiskejä.
Tiskatessani muistuivat mieleen työssä ollessani jutustelut oppilailleni. Aina ottaessani vastaan uuden oppilasryhmän elokuussa, kättelin jokaisen uuden oppilaani. Sehän liittyy siihen kuuluisaan neljän sekunnin sääntöön: katsekontakti, kädenpuristus ja ensimmäiset sanat...
Kerroin avoimesti monelta eri kantilta kuka minä olen ja mitä minä ajattelen. Asiaan palattiin kolmen lukuvuoden aikana aina silloin tällöin.
Minulle on muodostunut mielikuva, että he mielellään kuuntelivat minua ja ottivat osaa myös tarinaniskemiseen, sillä luonnollisesti kyselin myös keitä he loppujen lopuksi olivat...
Muistin aina kertoa oppilailleni, että minä tykkään käsin astioiden tiskaamisesta.
Aivan selvästi kuulin muutaman lukijani jupisevan/epäilevän tyyliin: " Hei, et viitsi vedättää!"
Kyllä! Minä tosiaan tykkään siitä.
Muistan selvästi, kuinka monet oppilaistani katselivat minua hiukan säälivästi ajatellen: "Taitaapa ukko/ope olla hiukan niin sanotusti tossun alla!"
Perustelin kiinnostustani käsin tiskaamiseen mm. sillä, että siinä konkreettisesti näkee välittömästi kättensä työn jäljen, jota esim. opetustyössä ei päässyt monestikaan välittömästi näkemään - pahimmassa tapauksessa vasta vuosien päästä.
Kerroin myös, että en ole erityisen kiinnostunut ruoan laittamisesta, jotan tuon oman korteni kekoon edes ruokailun/keittiötyöskentelyn loppuvaiheessa. "Mitä suurempi tiski, sitä mahtavampi tunne", muistaakseni parhaimmillaan irrottelin.
Siinä vaiheessa oppilailla oli hymy herkässä, saattoipa muutama estottomasti nauraa hekotella.
Luonnollisesti minua kiinnosti "kättä nostamalla", kuinka moni oppilaistani tiskaa kotona käsin: joka päivä, kerran viikossa, kerran kuukaudessa, kerran vuodessa, ei koskaan.
Valitettavasti käsien nostot keskittyivät lähinnä luettelon loppupäähän...
Yritin psyykata oppilaitani em. asian suhteen uuteen elämään. Kerroin usein, että yllättäkääpä äitinne/isänne vaikka seuraavan kotiruokailun päätteeksi: "Minä hoidan tällä kerralla tiskaamisen!"
Toivottavasti em.tyyppinen aktiviteetti-ilmoitus ei aiheuttanut kotona rajua shokkitilannetta ja vanhempien ryntäämistä nitropurkille...
Niin - tarina ei kerro, kuinka moni oppilaistani aloitti uuden käsintiskauselämän. Arvelen, että vuosien 1981-2008 välisenä aikana sentään muutamia, kukaties muutamia kymmeniä...
Tunnustan, että en minäkään aina tiskaa mutta aika usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti