Olen viime päivinä sortunut kirjoittamaan, pääasiassa lainaamaan aivan liian paljon ja aivan liian vakavia aiheita. Siksipä pieni kevennys on paikallaan...
Tämä tapahtui niihin aikoihin, kun Kemistä Helsinkiin lennettiin Finnairin siivin usein Oulun kautta.
Olin jälleen kerran menossa kokousmatkalle Helsinkiin. Oulusta viereeni istahti siisti, farkkupukuinen ja rillipäinen nuorimies, joka istuuduttuaan näpelöi sammuksiin aivan uudentyyppistä puhelinta. Taisipa tuolla nuorella miehellä olla pieni korvarengaskin korvassaan...
Kännykkä oli sen verran toisen näköinen kuin ne, joita olin aikaisemmin nähnyt, joten kiinnostukseni heräsi asiaan välittömästi.
Todettakoon, että itselläni oli ammattijärjestöni kautta "aikamoinen palikka, joka pullotti taskussa ja josta antennikin piti hilata esiin" - merkki oli tietysti Nokia.
Totesin viereeni istuvalle nuorelle miehelle: " Anteeksi, että olen hiukan utelias, mutta Sinulla näytti olevan sen näköinen kännykkä, että niitä ei ainakaan kaupasta vielä taida saada ostetuksi."
"Ei saa, sillä tämä on eräänlainen prototyyppi, joita saa jo varmaan ensi vuonna ostetuksi Suomessakin." nuorimies totesi.
Hän kertoi olevansa Nokian softapuolen pääsuunnittelija ja hän oli lähdössä Helsingin kautta Yhdysvaltojen itärannikolle kouluttamaan paikallisia asiantuntijoita.
Kiinnostukseni lisääntyi entisestään ja kysäisin huolettomasti: " No, Sinä varmasti osaat sanoa, minkälainen kännykkä on kahdenkymmenen vuoden kuluttua."
Mikäli oikein havaitsin, pieni pilke vilahti hänen silmäkulmassaan kun hän totesi: " Me olemme asiaa kyllä Nokialla vakavasti pohdiskelleet. Todennäköisesti kännykkä on aivan toisen tyyppinen kuin nykyään perinteinen kännykkä. Se on itse asiassa, oikeastaan "siru", joka kiinnitetään ihmisen hampaaseen ja puhelut hoidetaan ajatuksen voimalla."
Jaaha vai niin kävi mielessäni, nyt kaveri yrittää vedättää. Ajattelin antaa samalla mitalla...
"Mielenkiintoista! Entä minä, jos "siru" kiinnitetään yläproteesiin, tekohampaisiin ja nostan hampaat lavuaarin päälle, yhteys aivoihin varmasti katkeaa?" totesin naurua pidätellen.
Molemminpuoleinen irrottelumme päättyi siihen.
Toki loppumatkan Helsinkiin mennessämme keskustelimme kännykkäasiasta edelleen. Mikäli oikein muistan, nuorimies kuvaili loppujen lopuksi tulevaisuuden kännykkää aika lailla sellaiseksi, mitä ne nykyään ovat - monipuolisia älyvempaimia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti