Menin taas kerran vastaamaan tuntemattomaan numeroon. Niin kuin arvelin, "langan päässä" oli myyntitykki jostain päin Suomea - taas kerran.
"Taiettiin herätä päiväunilta!" olivat nuoren myyntitykin ensimmäiset sanat.
Oho vai niin kävi ajatuksissani sekunnin murto-osan aikana, eipä ollut kovin kaseva avaus...
En puuttunut asiaan sen kummemmin, vaan totesin, että olen terassilta lunta lapioimassa vesisateessa. "Jaa onko Kemissä vielä paljon lunta?" jatkoi nuorimies.
Sen jälkeen hän esitteli asiansa. Tällä alueella on laaja tarjouskampanja keittiökalusteiden uusimisista menossa. Hän tiedusteli muodon vuoksi omakotitalomme iän, vaikka se oli hänen tiedostoissaan satavarmasti tiedossa.
Omakotitalon rakentamisvuoden kuultuaan hän totesi, että varmaan tuon ikäisissä keittiökalusteissa käyttö jo näkyy ja uusimistarvetta on ja että heidän edustajansa tekee mielellään ilmaiseksi arvion uusintatarpeista...
Kerroin hänelle, että meille on viime vuosina tarjottu vastaavan tyyppistä palvelua n kertaa.
Kerroin lisäksi, että meillä on puupintaiset keittiökalusteet, jotka olemme alustavasti suunnitelleet itse ensi kesänä siistiä, mahdollisesti hiukan hioa ja lakata. Meidän mielestämme ne ovat sen jälkeen "kuin uudet"...
Hiukan nyreissään nuori myyntitykki sulki puhelimen. Mahtoiko hän edes sanoa - kiitos ja kuulemiin - ehkä, ehkä ei...
Tuo edellä mainittu "Taiettiin herätä päiväunilta!" hiukan jäi mietityttämään. Korreloiko se nuoren myyntitykin malttamattomuutta, kun en vastannut heti ensimmäiseen puhelimen pirahdukseen, puhelin oli haalarin etutaskussa "monen lukon takana" > vetoketju ja tarravarmistus vai ikääni, joka sekin oli varmaan em. henkilöllä tiedossa tai ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti