Kuka ihmeen Melitta Bentz Dresdenistä ja vähän muutakin...

Tarkkaavainen tekstieni lukija on varmaan aikaisemmin havainnut, että mielellään yhdistelen asioita. Kukaties joskus turhan kaukaakin haetuilla yhdistävillä sanoilla. 

Tällä kerralla avainsana on kaupunki nimeltään Dresden.

Alkuosa liittyy suodatinkahviin ja loppuosa entiikkipianoon...

Suodatinkahvissa makujen yksityiskohdat erottuvat pelottavan herkästi. Vaalea paahto ei anna anteeksi huonoa valmistusta tai pahanmakuista vettä. Tämän ymmärsi jo perheenäiti Melitta Bentz kutsuessaan naapurinrouvia kahvittelemaan kotiinsa Saksan Dresdeniin vuonna 1908.

Naapurinrouvien hyväksymä maku syntyi peltipurkissa

Melitta Bentz oli tavallinen kotirouva, jolla oli ystävinä muita tavallisia kotirouvia. Kahvia juotiin, vaikka siinä lillui poroja. Bentz teki kahvinkeittokokeiluja. Kahvijauhe piti jollakin tavalla saada juomasta pois, sillä kahvissa oli kitkerä jälkimaku.

Bentzin kotikeittiön koekahvi maistui parhaalta, kun sen kaatoi imupaperin läpi. Kouluvihkossa imupaperi oli välilehtenä tuohon aikaan, koska kynän muste olisi muutoin sotkenut vihkoa ikävästi.

Aluksi suodattimet olivat paperisia levykkeitä. Nykyisen kaltainen suodatinpussi tuli markkinoille 1936. Kuva: Melitta Zentralgesellschaft mbH & Co. KG

Bentz takoi naulalla reikiä peltipurkin pohjaan, repäisi imupaperin sen sisälle ja lisäsi kahvijauheen. Kahvinsuodatin oli syntynyt.

Kahvitteluystävät olivat haltioissaan ja rohkaisivat Bentziä rekisteröimään keksintönsä joulukuussa 1908.

Keisarillisen patenttitoimiston hyväksyttyä idean, ilmoittautui Melitta Bentz samalla kaupparekisteriin ja perusti yrityksen 73 pennin alkupääomalla.

Kansainvälisten hygieniamessujen palkintorohmu

Melitta, aviomies ja perheen kaksi pikkupoikaa olivat kerrostaloasunnossa toimineen firman ensimmäiset työntekijät. He muuttivat suodattimen mallin pyöreäksi 1910.

Filtrierapparat-niminen keskintö sai seuraavana vuonna kultaisen ja hopeisen palkinnon Dresdenissä pidetyillä kansainvälisillä hygieniamessuilla. Kahvinsuodattimen ihmettelijöitä riitti, sillä messuilla vieraili 5,2 miljoonaa kävijää.

Jne. ...

Miksi olen kiinnostunut Dresdenistä? Siksi, että ostin Kemissä 1990-luvun alkupuolella Tuokon Joukon musiikki- ja kehystysliikkeestä Rönisch-merkkisen antikkipianon. Se on valmistettu Dresdenissä 1900-luvun alkupuolella suunnilleen samoihin aikoihin, kun Melitta keksi kahvinsuodattimen.

Myöhemmin erehdyin pistämään kyseisestä pianosta nettiin myynti-lmoituksen. Tulikin häkellyttävän erinomainen tarjous: Lontoossa työssä oleva, Nigeriassa vakituisesti asuva professori halusi ostaa kyseisen pianon tyttärelleen lahjaksi...

Täydellinen huijausyritys, josta loppujen lopuksi tein Kemin poliisilaitokselle rikosilmoituksen. Tämän tyyppisissä tapauksissa rikollisia ei yleensä saada kiinni.

Toisaalta onneksi kyseinen kauppa ei toteutunut, sillä myöhemmin - tällä hetkellä Pikkupuolellamme olevasta antiikkipianosta - on ollut iloa ja hyötyäkin monessa eri yhteydessä...