Totta osittain mutta...

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olemme kahden auton loukussa - myönteisesti.

Meillä on ollut pitkään kesäauto ja talviauto. Kaksi vanhaa, luotettavaa palvelijaa.

Talviautomme on Land Rover Freelander vm. 2000, jolla on tällä hetkellä ajettu noin 140.000 km.

Kesäautomme on VW Doppel TD vm. 1989, jolla on ajettu noin 300.000 km.

Tosin juuri tällä hetkellä molemmat autot ovat käytössä, niille on ajotarvetta.

Olen ottanut tavaksi täyttää tankin "piripintaan", nollata trippimittarin ja ei kun ajoksi...

Koska meillä ei ole tarvetta hurjastella autoillamme, ajotapamme ovat erittäin rauhallisia ja siten bensiinin/naftan keskikulutus on "tankillisesta toiseen" varmaan plus-miinus 0,5 l/100 km...

Totta - ajotapa ratkaisee.

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Kari Pitkänen: Autosi oikeaa kulutusta ei tiedä kukaan, et edes sinä itse

Tarinat kertovat vihaisista autonostajista, jotka hetken ajettuaan palaavat vaatimaan myyjää tilille. Polttoainetta on palanut ajossa litrakaupalla enemmän kuin mainoksen mukaan piti.

Kuka petti ja ketä? Lupailiko autonvalmistaja liikoja, vai eikö kauppias myynti-innossaan osannut kertoa asiaa oikein? Ja muistiko ostajakaan ottaa selvää, miten kulutuslukuja olisi tulkittava?

Todennäköisesti syitä löytyy kaikista. Ongelma ei kuitenkaan katoa minnekään: vain pieni osa nykyisistä automalleista selviää tosiliikenteessä niin pienellä kulutuksella kuin mittaustulos antaisi odottaa.

Omalle dieselautolleni laskettu keskikulutus on 5,9 litraa satasella. Talvella arkea on noin 8,4 litran keskitaso. Eroa on siis huimat 2,5 litraa.

Nykyinen NEDC-mittaussykli on aiheuttanut ison viestintäongelman.

Mittauksen avulla autot saadaan paremmuusjärjestykseen sen mukaan, kuinka paljon ne vähimmillään voivat kuluttaa. Tätä vertailukelpoista tietoa käytetään sitten vero- ja maksuperusteena monissa maissa, myös Suomessa.

NEDC-tulos ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin auton keskikulutus joka päivä vaihtelevissa olosuhteissa.

Tulokseen ei pitäisi suhtautua lupauksena, vaan mahdollisuutena. Itse pääsin 5,9 litran tasolle ajamalla vanhoja "80:n teitä" Itä-Suomeen ja takaisin.

Uudella WLTP-mittaustavalla tavoitellaan autoista realistisempaa kulutustietoa.

Ajodynamometrissä tehtävän testin kaikki vaiheet on siksi tarkkaan vakioitu: ajomäärät eri nopeuksilla ja tietyypeillä, pysähdykset, kiihdytykset ja hidastukset, vaihteiden käyttö, polttoaineen laatu, auton paino ja ulkoilman lämpötila – jopa renkaat ja niiden paineet.

Kaiken tämän jälkeenkin epävarmuustekijöitä jää yhä liikaa.

Auton oikeaa kulutusta on yksinkertaisesti mahdotonta määrittää.

Vaikka kaikki tekniset tekijät hakattaisiin kiveen, lopulta ajotapa ratkaisee.

Ratin ja penkin välissä tehdään kulutuksen kannalta tärkeimmät päätökset.

Siksi ekoautoilun alkeisopit kuuluvat jokaisen ajokortillisen perussivistykseen.