Pois tullessamme jätimme kaksi katiskaa pyytämään kutuahventa ja -haukea Kojukallion kupeeseen.
Katiskat ovat nimeltään Weke ja Rambo. Nimenomaan tuo keskikokoinen Weke on vuosien saatossa osoittautunut todelliseksi superpyytäjäksi. Saapa nähdä jatkuuko tänä kesänä sama pyyntitahti.
Vähitellen täytyy alkaa orientoitua myös kesäpilkille ja jigiongintaan. Täytyy saaressa olevia onkia hiukan korjailla ja uusia...
_________________________
Eilen kävin kokemassa katiskat saareen mennessäni. Weke oli maineensa veroinen. Katiskassa oli niin paljon pikkuahventa, että minun täytyi olla tosissani, että sain sen ylös veneeseen.
Savustuskokoisia otin noin parikymmentä ja loput päästin takaisin kasvamaan.
Rambossa oli huomattavasti vähemmän kaloja, jotka päästin takaisin mereen...
Illalla savustimme ahvenet - kyllähän ne maistuivat hyviltä, todella herkullista!
Saaressa oli todellinen lintukonsertti illalla ja lisäksi käki kukkui useampaa kertaan jossakin kauempana.
Tänään päivällä pois tullessamme käväisimme kokemassa Kojukallion kupeessa olevat katiskamme. Wekessä oli jonkinverran ahvenia ja lisäksi kolme särkeä. Särkiä! Mahtavaa! Miksi?
Siksi, että seuraavalla kerralla pääsen iskemään suurten ahventen kimppuun särkisyötillä pilkkimällä.
Rambo yllätti positiivisesti, siinä oli muutama ahven ja noin parin kilon painoinen hauki. Kotiin tullessamme perkauksen yhteydessä totesin, että hauki oli päässyt herkuttelemaan pikkuahvenilla...
Palaan tuohon särkisyöttiasiaan. Saattaa olla, että asia on lukijalle tuttu, mutta kertaanpa kuitenkin.
Tosiaan otin särjet talteen, perkasin ne kotona ja panin pakastimeen. Seuraavalla kerralla, kun lähdemme merelle, todennäköisesti kokeilen kesäpilkkimistä em. särjillä otettuani särjet mukaan.
Kun ne ovat sulaneet, leikkaan ne yksi kerrallaan selkärankaan nähden kohtisuoraan noin 5-10 mm siivuihin. Siivut leikkaan vielä selkärangan kohdalta kahdeksi palaksi. Eipä muuta kuin palanen tukevaan ongenkoukkuun/jigikoukkuun ja nostelemaan isoja ahvenia.
On kerta kaikkiaan käsittämättömän upea tunne, kun esim. puolen kilon arven "jysähtää kiinni koukkuun"! Siihen tunteeseen ei kyllästy...
Näin se teoriassa menee, tunnustan, että käytäntö on joskus jotain muutakin. Yleensä em. juttu toimii - kokeilehan, jos kalastaminen yleensäkin Sinua kiinnostaa...
Niin - toki minäkin ongin pääasiassa perinteisillä kastemadoilla käyttäen erilaisia jigikoukkuja ja erivärisiä "synteettisiä matoja" houkuttimina. Kuitenkin toivon aina kalastusrupeaman alkajaisiksi saavani pilkillä särjen. Monesti se onnistuu ja sen jälkeen alkaa "armoton kalastus"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti