Olen seurannut kohtalaisen tarkkaan Suomessa eduskuntavaalien jälkeistä poliittista elämää ja nimenomaan meneillään olevia hallitusneuvotteluja.
Kyllä avoimesti on ihailtava hallitusneuvotteluja käytännössä vetävän/johtavan Juha Sipilän rauhallisuutta, rentoutta, kehonkieltä hänen vastaillessa esim. televisiohaastattelussa esitettyihin kysymyksiin.
Tuntuu, että hänen olemuksensa on saanut myös muut neuvotteluissa olevat puheenjohtajat arvioimaan rooliaan uudella tavalla. Yhteistyö tuntuu pelaavan, vaikka kysymykset ovat vaikeita...
Miten voi ollakin, että ikäänkuin "pystymetsästä vedetty lähes kokematon politiikantekijä" voi onnistua näin hyvin?
Heitän ilmaan kysymykseni siksi, että olen seurannut kemiläistä kunnallispolitiikkaa vuodesta 2000 alkaen vaatimattomalla panoksellani ja todennut alusta alkaen, vuodesta toiseen jotakuinkin samat "kokemusvajeongelmat". Arvelen, että lähes kaikissa Suomen kunnissa ja kaikissa poliittisissa ryhmittymissä ovat samat ongelmat.
Mitkä ihmeen "kokemusvajeongelmat"?
Olen ihmetellyt alusta alkaen sitä tosiasiaa, että luottamustehtävät keskittyvät pääasiassa liian harvojen käsiin. Miksi ihmeessä tehtäviä ei jaeta reippaammin ja saada sitä kautta uusia kunnallispoliittisia vaikuttajia esiin? Saada niitä kipeästi tarvittavia ns. tulevaisuuden tähtiä -Future Stars-henkilöitä kuvioihin mukaan - oppimaan...
Minäkin olen muutaman kerran saanut kuulla, lähes kaikessa mukana olevilta supervaikuttajilta, kootut selitykset, joiden rungot muodostuvat pääasiassa alla olevista toteamuksista:
+ sitoutuminen ryhmittymään on tärkeä
+ kunnallisvaaleissa saatu äänimäärä korreloi saatuun luottamustehtävään
+ tärkeisiin luottamushenkilöpaikkoihin esim. kaupunginhallitukseen, tärkeimpien lautakuntien puheenjohtajiksi, kuntayhtymien tms. tärkeisiin luottamushenkilöpaikkoihin, jne. ei voida asettaa henkilöä, jolla ei ole kokemusta ...
Hmmmmm - ei voida asettaa henkilöä, jolla ei ole kokemusta- mielenkiintoista!
Jokainen luottamushenkilönä oleva henkilö on jossakin elämänsä vaiheessa ollut vaativissakin tehtävissä ensimmäistä kertaa = täysin kokemattomana.
Tuntuu siltä, että näin yksinkertainen perusasia on unohtunut henkilöiltä, jotka kynsin hampain pitävät kiinni eräänlaisista "saavutetuista eduista" ja rohmuavat lisäksi itselleen lähes kaiken mahdollisen, mitkä ovat vähänkään saatavissa. He ovat todellisia kokousohjuksia, supervaikuttajia...
Toki monissa yhdistyksissä usein todetaan: "No valitaan se siihen tehtävään, kun se on ollut siinä aikaisemminkin!"
Mielestäni kunnallispolitiikassa ei tarvitse ottaa mallia yhdistysmaailman huonoista käytännöistä, koska usein valinnanvaraa henkilövalinnoissa on - ainakin toistaiseksi.
Niin kuin todettu kertauksena: Täysin kokematon henkilö ensin puolueen puheenjohtajana, hallitusneuvottelijana, hallitusneuvottelujen vetäjänä, todennäköisenä Suomen seuraavana pääministerinä hoitaa kiitettävästi luottamustehtäviään!
Miehellä ei ole ollut em. hommiin minkäänlaista kokemusta, ei kerta kaikkiaan minkäänlaista, mutta niin vaan porskuttaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti