Prosessikaaviot ovat yleensä aika suoraviivaisia, mutta niissäkin on sivujuonteita, joita todennäköisesti vielä nähdään jatkossa...
Suora nettilainaus Helsingin sanomista hiukan tuunattuna:
NÄKÖKULMA
Yksinäinen insinööri ja prosessikaavio – Sipilä teki hallitustunnusteluita kuin häkäpönttöautoa
Suomi, insinöörien luvattu maa, saa johtajakseen omanlaisensa pääministerin. Diplomi-insinööri Juha Sipilä(kesk) teki hallitustunnusteluihin prosessikaavion, jonka mukaan hän eteni kuin häkäpönttöauto.
Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne hokee, että "porukka päättää". Sipilän puheessa toimija on sen sijaan "minä". Torstain infossa Sipilä sanoi moneen kertaan "me" – mutta korjasi nopeasti itseään vaihtamalla muodoksi "minä".
Näin hän loi mielikuvaa myyttisestä insinööristä, joka yksin prosessikaaviollaan korjaa maan asiat.
Sipilälle tämä oli kaksiosainen voitto: hän sai luotua luottamuksellisemmat välit ay-liikkeeseen. Toisaalta Sipilä voi myöhemmin perustella kovia leikkauksia sillä, että kyllä hän tosissaan yritti sopimusta mutta työmarkkinajärjestöt sanoivat ei. Sipilä veti hallitustunnustelut taitavasti. Pikavauhdilla viritetty yhteiskuntasopimus kaatui, mutta yhdestä asiasta työmarkkinaosapuolet olivat hämmästyttävän yksimielisiä: Sipilä johti neuvotteluita avoimesti ja rehdisti.
Suomi saa Sipilästä uudenlaisen johtajan.
Insinöörimäinen suoranuottisuus näkyi hyvin torstain infossa. Yllättäen hallitustunnustelija kertoi laveasti, mitä muita hallituspohjia oli ollut pöydällä. Sipilä paljasti pudottaneensa Rkp:n vain tuntia aikaisemmin, demarit puolilta päivin.
Sipilä yllätti myös kertomalla yrittäneensä tosissaan saada kasaan neljän suuren hallitusta. Vaikka ratkaisu olisi ollut demokratian kannalta ongelmallinen, se sopi politiikan ulkopuolelta tulleen yksinäisen insinöörin tarinaan. Sipilä viestitti näin olevansa valmis poikkeusratkaisuihin maan pelastamiseksi.
Sipilän prosessin vilpittömyyttä ei sinänsä pidä epäillä, mutta kiinnostavaa Sipilän liikkeissä on se, että lopputulos tuntuu aina olevan keskustan kannalta taktisesti suotuisin mahdollinen.
Keskusta rakensi ensin hallituspohjan ytimen keskittymällä hiomaan linjauksia perussuomalaisten kanssa. Kun kaksikko pääsi sopuun, Sipilä pystyi hyvin kilpailuttamaan kokoomusta ja Sdp:tä kolmannesta paikasta.
Keskustan kannalta perusporvarihallitus on taktisesti turvallisin. Kokoomus ja keskusta ovat monissa asioissa – kuten verotuksessa – hyvin lähellä toisiaan.
Toisaalta keskustalla ja perussuomalaisilla on yhteisiä kantoja. Sen sijaan kokoomus ja perussuomalaiset ovat niin kaukana toisistaan, että ne tuskin koskaan liittoutuvat hallituksessa keskustaa vastaan.
Sen sijaan jos Sdp olisi ollut hallituksessa, keskustan riskinä olisi ollut, että kaksi työväenpuoluetta, perussuomalaiset ja Sdp, olisivat löytäneet toisensa ja vieneet keskustaa.
Tähän kaikkeen pystyy vain insinööri ja prosessikaavio – tai ehkä keskustan puoluetoimiston strateginen suunnittelu.
Marko Junkkari
marko.junkkari@hs.fi
Kirjoittaja on politiikan ja talouden
toimituksen esimies.
marko.junkkari@hs.fi
Kirjoittaja on politiikan ja talouden
toimituksen esimies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti