Olen muutaman Taneli Heikan tekstin lukenut Helsingin Sanomista. Pääosin olen pitänyt lukemastani, mutta välistä on tunnustettava, että hihna luistaa, en yksinkertaisesti täysin ymmärrä, mitä hän kirjoittaa ja mihin hän pyrkii.
Haitanneeko tuo mitään? Lennokkaat tekstit jäävät kuitenkin elämään ja mahdollisesti aukeavat jossakin vaiheessa tai sitten ei...
Toimin joka tapauksessa alla olevan tekstinkin osalta vähintään tiedonantajana/tiedonvälittäjänä/välikätenä.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunatuna:
Uusi hallitus on edellistä liberaalimpi
Tulevan hallituksen pääministeri kuuluu protestanttiseen herätyslahkoon ja toinen kärkiministeri on vanhauskoinen katolilainen.
Tämä ei ole Amerikka, tämä on monikulttuurinen ja liberaali Suomi.
Kun perusporvaripuolueet voittivat vaalit, somesta nousi valitusvirsi. On koittanut suvaitsemattomuuden yö. Suomea hallitsee populistien, kapitalistien ja maaseudun vanhauskoisten rautanyrkki.
Ja tottahan se on, että nyt neuvoteltava hallituspohja ei ole feministinen. Se tuskin puskee eteenpäin seksuaalista tasa-arvoa tai tekee pakolaiskiintiön ja kehitysavun kasvattamisesta kärkitavoitetta. Se siis ei ole arvoliberaali hallitus. Mutta tekeekö se hallituksesta konservatiivisen?
Väitän, että muodostuva hallituspohja on väistyvää sateenkaarikoalitiota liberaalimpi.
Liberalismi teki läpimurron 1700-luvun suurissa vallankumouksissa Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
Vapauden aatteesta tuli kansallisvaltioiden pohja.
Tärkeimpiä liberaaleja periaatteita ovat esimerkiksi yksilön vapaus ja luovuttamaton arvo, oikeus mielipiteisiin, poliittiseen toimintaan, uskontoon ja omaisuuteen, tasavertaisuus lain edessä sekä vahva kansalaisyhteiskunta ja rajoitettu keskusvalta.
Tuossa listassa on enemmän perusporvareiden kuin vihervasemmiston tavoitteita.
Perussuomalaiset vastustaa tiukimmin Euroopan unioniin keskitettyä valtaa ja puoltaa kansojen itsemääräämisoikeutta. Tässä mielessä se on eduskunnan liberaalein porukka.
Perussuomalaiset on käynyt läpi viime vuosien merkittävimmän sananvapaustaistelun. Puolueen jäsenille on langetettu julkisuuden ja oikeuden tuomioita mielipiteistä. Liberalismin arvokkaimpiin perinteisiin kuuluu puolustaa heidän oikeuttaan näihin näkemyksiin.
Keskusta-aatteen ytimessä on vallan hajauttaminen. Keskusta uskoo itsenäisen talonpojan kykyihin ja lähiyhteisön voimaan vähäosaisten auttamisessa. Puolue on aina suhtautunut epäilyksellä Helsingin virastoissa keksittyihin hassutteluihin. Liberaalimpaa asennetta on vaikea löytää.
Kolmen ässän hallituspohjassa on vahva uskonnonvapauden juonne. Erilaisiin lahkoihin kuuluvat ja kuulumattomat istuvat samaan pöytään. Näin toimivat liberaalit. Perussuomalaiset ja keskusta toivat monikulttuurisen suvaitsevaisuuden Suomen hallitukseen.
Suomen liberaalein puolue on kokoomus. Se on viime vuosina ajanut johdonmukaisesti sääntelyn vähentämistä, elinkeinovapautta, sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja parlamentarismia.
Eivätkö vihreät ja vasemmisto ole liberaaleja? Ovat ne, niinä hetkinä kun sormet osuvat vapausaatteen briossissa kivalta tuntuvaan rusinaan. Punavuoren latteliberaalien mielestä vapaaseen maailmaan päästään, kun muita vähän pakotetaan. Vihreille maailma on jatkuvassa poikkeustilassa luonnon tuhoutumista vastaan, joten epäliberaalit keinot ovat ok. Maaseutumummojen pissaa keräävä vesihuoltojärjestelmä muuttuu silloin järkeväksi ideaksi.
Sosiaalidemokraatit ovat nykyajan konservatiivisia kuningasmielisiä. Ay-liike varmistaa, että oman säädyn etuoikeudet säilyvät äänestystuloksesta riippumatta. Pienen ihmisen oikeus toimeentuloon elinkeinovapauden, omaisuuden ja yrittäjyyden kautta on näille rojalisteille pahasta.
Tuo on tietysti kärjekäs tulkinta vihervasemmistosta, mutta ei vailla todellisuuspohjaa. Liittoutumalla valtion ja verotuettujen korporaatioiden kanssa vihreät ja vasemmisto kadottivat liberalismiin kuuluvan kansanliikkeen luonteen. Perussuomalaisten ja keskustan kansanliikkeet iskivät vaaleissa tähän heikkouteen. Kansa näki, ketkä ovat nykyajan konservatiiveja ja äänesti muutosta.
Oppositiota kohti kulkevan vihervasemmiston vaikea tehtävä on nyt perustella, miksi vapaudesta pitäisi antaa kansalaisille vain itselle mieluisa puoli.
Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssä Washington DC:ssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti