Selailin vanhoja tekstejäni hetki sitten. Sattuipa silmiini mm. teksti vuodelta 2005.
Siihen maailman aikaan en löytänyt elintasorasitteelle järkevän tuntuista, lyhyttä selvitystä.
Entä nyt kymmenen vuotta myöhemmin? Googlasin sen, mutta edelleenkään ei löytynyt vastausta...
Tekstini vuodelta 2005:
Tekstini vuodelta 2005:
ELINTASORASITE?
Yritin
hakea netissä Google´lla ja AltaVista´lla käsitteelle
elintasorasite hiukan taustatietoa, mutta turhaan, kyseiset
”hakukoneet” eivät löytäneet täplääkään kyseisestä
termistä.
Miksi?
Siksi, että kyseinen termi vilahti eräässä radio-ohjelmassa,
jossa kerrottiin, että mm. suomalaisille nuorille on tavallaan
nykyaikana sisäänrakennettu elintasorasitteen malli...
Väitettiin,
että nuoret, myös aikuiset nuoret ovat kärsimättömiä ja että
heidän on saatava kaikki nyt heti haltuunsa! Olipa kysymyksessä
esimerkiksi kännykät, CD-soittimet, lasketteluvälineet,
asukokonaisuudet, autot, matkat, asunnot, jne. – kaikki heti nyt,
ei ole aikaa, kärsivällisyyttä odottaa, säästää hankkiakseen
tarvitsemansa tuotteen tai palvelun – onko todella näin?
Mistä
heille sellainen malli on sisäänrakennettu/sisäänrakentunut? Kuka
sellaista mallia heille tyrkyttää?
Ehkä
mm. mainonta antaa väärän kuvan nykynuorille kuvatessaan
pääsääntöisesti kauniita, rohkeita, dynaamisia, hyvin
pukeutuvia, menestyviä ihmisiä keskustelemassa rennosti upeiden,
uutuuttaan kiiltävien, viimeistä huutoa olevien menopelien keskellä
taustalla häämöttävän meren/järven/joen rannalla sijaitsevan
omistusasunnon edessä...
Ehkä
mediassa, lähinnä lööppi- eli ns. keltaisessa lehdistössä
uutisoidut otsikot esim. nokia-, optio-, urheilu-, viihdemaailman
miljonääreistä antaa väärän mielikuvan tavallisesta,
jokapäiväisestä elämästä, johon nykynuoren on ahdistavan ankea
palata lukaistuaan juttuja olliloista, wahlrooseista, räikkösistä,
bjuströmeistä, sarasvuoista, tms. ...
Jokainenhan
haluaa olla menestyjä! Miksi en myös minä, nykynuori
luonnollisesti pohdiskelee tykönään...
Jos
menestymisen pelkästään rahaan sitoo, ollaan mielestäni heikoilla
jäillä. Rahaa ei loppujen lopuksi tarvitse olla kuin riittävästi
kulloiseenkin tarpeeseen.
Lisäksi
on syytä muistaa, että viimeisessä palttoossa ei kenelläkään
ole taskuja!
Ehkä
meidän vanhempien tai yleisesti ottaen iäkkäämpien ihmisten
”saarnaaminen” omista, usein pitkäaikaisten kieltäymyksien
kautta hankituista tavaroista ovat kyllästyttäneet nykynuoret
tyyliin: ”Tuohon minä en nyt kyllä ala, siihenhän menee
ikuisuus! Minä haluan kaikki nyt heti!” Vähän samoja piirteitä
näyttää kyllä tarttuneen varttuneisiinkin ihmisiin. Tuntuu siltä,
että välillä olisi syytä painaa jarrua...
Haluan
kuitenkin uskoa, että em. tyyppinen elintasorasite rassaa vain
marginaalista, suhteellisen pientä osaa nykynuorista.
Tavallisen
ihmisen elinkaareen on liittynyt iät ajat hyvin perinteisiä
elementtejä.
Suurin
osa nykynuoristakaan ei tuudittaudu harhaisenhektiseen
pikavoittoajatteluun, vaan onneksi edelleenkin opiskelee, hankkii
ammatin/työpaikan/perheen ja säästää toteuttaakseen erilaiset
haaveensa – aikanaan.
Pohdiskeluterveisin
Aki
Pyykkö
Kemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti