lauantai 30. toukokuuta 2015

Mikä ihmeen elintasorasite...

Selailin vanhoja tekstejäni hetki sitten. Sattuipa silmiini mm. teksti vuodelta 2005.
Siihen maailman aikaan en löytänyt elintasorasitteelle järkevän tuntuista, lyhyttä selvitystä.

Entä nyt kymmenen vuotta myöhemmin? Googlasin sen, mutta edelleenkään ei löytynyt vastausta...


Tekstini vuodelta 2005:



ELINTASORASITE?

Yritin hakea netissä Google´lla ja AltaVista´lla käsitteelle elintasorasite hiukan taustatietoa, mutta turhaan, kyseiset ”hakukoneet” eivät löytäneet täplääkään kyseisestä termistä.
Miksi? Siksi, että kyseinen termi vilahti eräässä radio-ohjelmassa, jossa kerrottiin, että mm. suomalaisille nuorille on tavallaan nykyaikana sisäänrakennettu elintasorasitteen malli...

Väitettiin, että nuoret, myös aikuiset nuoret ovat kärsimättömiä ja että heidän on saatava kaikki nyt heti haltuunsa! Olipa kysymyksessä esimerkiksi kännykät, CD-soittimet, lasketteluvälineet, asukokonaisuudet, autot, matkat, asunnot, jne. – kaikki heti nyt, ei ole aikaa, kärsivällisyyttä odottaa, säästää hankkiakseen tarvitsemansa tuotteen tai palvelun – onko todella näin?
Mistä heille sellainen malli on sisäänrakennettu/sisäänrakentunut? Kuka sellaista mallia heille tyrkyttää?

Ehkä mm. mainonta antaa väärän kuvan nykynuorille kuvatessaan pääsääntöisesti kauniita, rohkeita, dynaamisia, hyvin pukeutuvia, menestyviä ihmisiä keskustelemassa rennosti upeiden, uutuuttaan kiiltävien, viimeistä huutoa olevien menopelien keskellä taustalla häämöttävän meren/järven/joen rannalla sijaitsevan omistusasunnon edessä...

Ehkä mediassa, lähinnä lööppi- eli ns. keltaisessa lehdistössä uutisoidut otsikot esim. nokia-, optio-, urheilu-, viihdemaailman miljonääreistä antaa väärän mielikuvan tavallisesta, jokapäiväisestä elämästä, johon nykynuoren on ahdistavan ankea palata lukaistuaan juttuja olliloista, wahlrooseista, räikkösistä, bjuströmeistä, sarasvuoista, tms. ...
Jokainenhan haluaa olla menestyjä! Miksi en myös minä, nykynuori luonnollisesti pohdiskelee tykönään...

Jos menestymisen pelkästään rahaan sitoo, ollaan mielestäni heikoilla jäillä. Rahaa ei loppujen lopuksi tarvitse olla kuin riittävästi kulloiseenkin tarpeeseen.
Lisäksi on syytä muistaa, että viimeisessä palttoossa ei kenelläkään ole taskuja!

Ehkä meidän vanhempien tai yleisesti ottaen iäkkäämpien ihmisten ”saarnaaminen” omista, usein pitkäaikaisten kieltäymyksien kautta hankituista tavaroista ovat kyllästyttäneet nykynuoret tyyliin: ”Tuohon minä en nyt kyllä ala, siihenhän menee ikuisuus! Minä haluan kaikki nyt heti!” Vähän samoja piirteitä näyttää kyllä tarttuneen varttuneisiinkin ihmisiin. Tuntuu siltä, että välillä olisi syytä painaa jarrua...

Haluan kuitenkin uskoa, että em. tyyppinen elintasorasite rassaa vain marginaalista, suhteellisen pientä osaa nykynuorista.

Tavallisen ihmisen elinkaareen on liittynyt iät ajat hyvin perinteisiä elementtejä.
Suurin osa nykynuoristakaan ei tuudittaudu harhaisenhektiseen pikavoittoajatteluun, vaan onneksi edelleenkin opiskelee, hankkii ammatin/työpaikan/perheen ja säästää toteuttaakseen erilaiset haaveensa – aikanaan.

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti