maanantai 11. toukokuuta 2015

Perässähiihtäjä Unto Hämäläisen porinoita...

Luen aina mielelläni Perässähiihtäjä Unto Hämäläisen tekstejä.

Päivän Hyvä Kysymys kuuluu: Mitä sanomme EU:sta, Venäjästä ja Natosta?

Sanomme suoraan sen, mikä on Suomen ja suomalaisten kannalta parasta: Olemme EU:ssa sillä painoarvolla, mikä meille kuuluu mutta entistä aktiivisemmalla otteella. Nyky-Venäjä on vähintäänkin meille ongelma, ainakin ongelmallinen toistaiseksi ei varsinaisesti kuitenkaan uhka. Edelliseen liittyvänä on syytä avoimesti ja rehellisesti tehdä Nato-asiasta SWOT-analyysi. Se on kaikille signaali, että olemme asian suhteen varppeilla...

Sipilä, Soini ja Stubb vääntävät oletettavasti reippaalla aikataululla sellaisen hallitusohjelman, jonka kanssa voidaan elää. Kaikki joutuvat kääntämään takkejaan - useaankin kertaan.

Mikäli näin ei tapahdu, Sipilä ottanee käyttöön suunnitelma B:n...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Mitä sanomme EU:sta, Venäjästä ja Natosta?

 | Julkaistu 11. 5. 2015 8:52
Huomenta ja hyvää uuden viikon alkua kaikille. Mennyt kiireinen ja tapahtumarikas viikko huipentui kahteen suureen merkkitapahtumaan: Eurooppa-päivään ja Voitonpäivään.
En juhlinut kumpaakaan. Ei ollut aihetta. Molemmat päivät tuntuivat kovin kaukaisilta. Voitonpäivä oli idässä sotainen ja mahtipontinen.
Sen rinnalla Eurooppa-päivä vaikutti valjulta ja teennäiseltä sekä neuvottomalta. Viime lauantaissa kiteytyi hyvin Euroopan nykytilanne.
Eurooppa-päivän ja Voitonpäivän vietto oli kuitenkin hyvää pohjustusta alkavan viikon suurelle ponnistukselle. Kolme tulevaa/mahdollista/todennäköistä hallituspuoluetta ryhtyvät tänään mahdottoman tuntuiseen urakkaan: ympyrän neliöimiseen.
Matematiikassa ympyrän neliöinnissä ei  järin hyvin ole onnistuttu, eikä se politiikassakaan ole helppoa. 
Pitäisi sovittaa yhteen keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen näkemykset Eurooppa-politiikasta sekä ulko-ja turvallisuuspolitiikasta.
Etukäteen ohjelman kirjoittaminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä, sillä nämä puolueet ovat tunnetusti eri mieltä jo perusasioista, saati sitten kymmenistä yksityiskohdista. Tyssääkö koko hallitushanke jo tähän ensimmäisen kohtaan?
Perussuomalaiset irrottaisivat mielellään Suomen EU:sta ja eurosta, jos se suinkin olisi vain mahdollista.
Kellistääkö Soini nyt Sipilän ja Stubbin?
Keskusta vastusti menneen nelivuotiskauden hallituksen Eurooppa-politiikkaa, jota kokoomuslaisten pääministerien johdolla toteutettiin. Kumpi kääntää takkinsa?
Kokoomus haluaisi Suomen hakevan Nato-jäsenyyttä, jota keskusta ja perussuomalaiset vastustavat. Pannaanko ovi lukkoon neljäksi vuodeksi, jos se nyt auki voisi ollakkaan “vallitsevissa olosuhteissa”?
Ja sitten kaiken päällä kummittelee Venäjä. Miten määritellään uudet suhteeet suureen naapuriin? Ydinkysymys on tietenkin se, onko Venäjä Suomelle uhka vai pelkkä haaste?
Usein hallitusohjelmaa kirjoitettaessa turvaudutaan vanhoihin ohjelmiin. Tällä kerrralla niin ei kannata tehdä kuin korkeintaan historiallisina kuriositeetteina. Vuonna 2011 kirjoitettu hallitusohjelma on auttamatta vanhentunut, ja niin on myös vuosina 2012-2013 eduskunnassa käsitelty ja hyväksytty hallituksen turvallisuuspoliittinen selonteko.
(Jyrki Kataisen/Alexander Stubbin hallitusten ohjelmaan voi tutustua tämän linkin takaa.)
Uuden hallituksen on kyettävä määrittelemään Suomen paikka uudessa Euroopassa. Miksi näillä sanoilla on merkitystä? Kansainvälisessä politiikassa sanat ovat tekoja. Hallitusohjelman kirjoitusta tarkkaillaan suurella kiinnostuksella mm. Brysselissä, Tallinnassa, Tukholmassa, Moskovassa ja Washingtonissa, vaikka ei uskoisi. Suomen kiinnostaa maailmalla.
Näillä mietteillä haastan Perässähiihtäjän kommentaattorit pohdiskelemaan, mitä tulevan hallituksen ohjelmaan pitäisi kirjoittaa tärkeimmistä ulkopolitiikan asioista. Ja samalla lausun kauniit kiitokset viime viikon kommenteista.  Luin ja julkaisin niitä mielikseni.
Päivän Hyvä Kysymys kuuluu: Mitä sanomme EU:sta, Venäjästä ja Natosta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti