Virikkeellinen kirjoittamisympäristö työhuoneessani...

Väitän, että minulla on kohtalaisen virikkeellinen kirjoittamisympäristö työhuoneessani.

En tarkoita pelkästään sitä, mikä näkyy ikkunastani sälekaihtimen läpi katsellessani Haukkarin Kainuunkadun monipuolista liikennettä, vaan sitä, mitä työhuoneessani on eli monipuolista kuvataidetta.

Ikkunaseinällä jotakuinkin silmieni edessä on vaimoni maalaama ikoni nimeltään Ystävyyden ikoni.

Työpöydältäni katsoen oikeanpuoleisella seinällä ovat Severomorskista, Art Nord-galleriasta syyskuussa vuonna 1993 ostamani neljä rantamaisema-akvarellia: kaksi Anatoly Sergienkolta ja kaksi Ivan Voronilta. He perheineen ovat nykyisin meidän kuvataideystäviämme.

Samalla seinällä on lisäksi Anatoly Sergienkon akryylityö Euroopan valloitus II. Upea, värikylläinen ja mielenkiintoinen työ, jota aikanaan tarjosin Jutta Urpilaiselle netin välityksellä hänen ollessa SDP:n puheenjohtajana ja valtionvarainministerinä.
Täytynee muistuttaa häntä asiasta, kun oppositiopolitiikka käynnistyy kohtapuolin...

Lisäksi kyseisellä seinällä on kaksi Ivan Voronin abstraktista öljyvärityötä sekä Anssi Hanhelan upeanmielenkiintoiset silkkipainotyöt - kuuluisa Puolukka ja Lasi viintä. 

Selkäni takana olevalla seinällä on puolestaan Ivan Voronin iso öljyvärityö Räjähdys II, hallussamme - tällä hetkellä varastossa - on myös hänen toinen samaan sarjaan kuuluva Räjähdys I. Molemmat värimaailmaltaan hienoja, avaran tilan töitä, jotka oikeassa valaistuksessa tulevat oikeuksiinsa.

Kyseisellä seinällä on myös Anatoly Sergienkon akryylityö Kosinta, kerta kaikkiaan moderni ja mielenkiintoinen työ. Se on puolestaan työ, jota tarjosin Kokoomuksen silloiselle puheenjohtajalle ja pääministerille Jyrki Kataisella. Nykyisin kyseinen henkilö on EU-tehtävissä. Ehkä häntäkin pitää asiasta muistuttaa jossakin vaiheessa...

Lisäksi seinällä on Ivan Voronin hellyttävä, pieni akvarelli Kolme hattupäistä tytönkasvoa.

Niin ja edessäni olevalla pitkällä seinällä on kirjahylly. Se ei ole erityisen inspiroiva ja vaatii edelleen pientä siivousta.
Inspiraatiolähteenä on toki hyllyn päällä oleva Seppo Mikkasen erinomainen pronssiveistos nimeltään Nätti-Jussin viimeiset pitkospuut. Siinä on ajatusta!

Mielellään luopuisin kaikista em. töistä - lukuun ottamatta ensimmäisiä rantamaisema-akvarelleja - sopivan suuruista maksusuoritusta vastaan. Työt eivät ole hiinnankiroissa...