tiistai 19. toukokuuta 2015

Aikatauluoptimisti/-pessimisti - molempi parempi...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kotimaa  | 

Älä hermostu myöhästyjään – nauti ylimääräisestä ajasta

Myöhästely ärsyttää monia, muttei useinkaan ole ongelma myöhästyjälle itselleen. Myöhästelijä on aikatauluoptimisti, jolla on aina aikaa – silloinkin kun lentokentälle vievä taksi jo tööttää pihassa. Auttaisiko asennemuutos myös odottelijaa?


Audio: Kello käytävän seinällä, taustalla kävelee ihminen.
Audio

Myöhästelijä ei yleensä itsekään nipota toisten myöhästelystä vaan suhtautuu aikatauluihin rennosti, sanoo psykologi Satu Kettunen. Audio: Marika Paaso / Yle

"Myöhästely on varastamista. Myöhästelija varastaa toisten aikaa."
Toiset ovat aina ajoissa, toiset kroonisesti myöhässä. Jos itse sattuu kuulumaan ensimmäiseen ryhmään, ei myöhästelijöille tahdo riittää ymmärrystä.
Monen nettikeskustelijan mielestä myöhästely ei ole pelkästään epäkohteliasta vaan suorastaan ylimielistä ja piittaamatonta käytöstä.
"Myöhästely on vastenmielistä ja osoittaa vastapuolen halveksuntaa."
"Minulla on krooniselle myöhästelijälle vain yksi kysymys. Miksi sinun aikasi on tärkeämpää kuin minun?"

Taustalla temperamenttierot

Psykologi Satu Kettunen muistuttaa, ettei myöhästely useinkaan ole pahantahtoisuutta, vaan kyse voi olla synnynnäisistä temperamenttieroista.
"Mikä siinä on, että kun ollaan lähdössä kotoa, niin ne kukat tarvitsee juuri silloin kastella?"
Ihmiset reagoivat eri tavalla ärsykkeisiin: muutoksiin, palautteeseen, onnistumiseen, epäonnistumiseen – ja aikaan. Toiset ovat aikatauluoptimisteja ja toiset aikataulupessimistejä.
– Aikatauluoptimistilla on aina aikaa. Hän pakkaa matkalaukkua tyynesti alushoususillaan, kun lentokentälle vievä taksi on jo pihalla odottamassa, Kettunen kuvailee.
Aikataulupessimisti taas varautuu pahimpaan ja saapuu paikalle 15 minuuttia etuajassa.
– Hän suunnittelee ja organisoi kaiken huolellisesti. Hän säätää navigaattorin ja tuplavarmistaa ajo-ohjeet vielä googlemapsista. Ja jos yksi risteys onkin yllättäen tilapäisesti suljettu, hän stressaantuu ja hengittää hetken paperipussiin.

Myöhästelijä kestää painetta

Kettunen itse kertoo olevansa mitä suurimmassa määrin aikataulupessimisti. Omasta mielestään hän on jopa nolon täsmällinen.
Odottelu ei välttämättä ole tehotonta aikaa. Se voi olla ainut hetki päivästä, kun saa luvan kanssa istahtaa ja pohtia asioita.
– Satu Kettunen
– Voi tulla sellainen olo, että vaadin myös toisia olemaan sekunnin tarkasti sovitussa paikassa. En halua aiheuttaa paineita muille, Kettunen selittää.
"Odottelu on osa elämää, mutta tuntuu, että näille tyypeille kellon kyttääminen on joku itseisarvo ja oikeasti tärkeämpää kuin kaverinsa näkeminen.""
Usein aikataulupessimisti onkin se tiukkapipoisempi tyyppi, jonka elämä menee sekaisin, kun suunnitelma pettää. Aikataulupuoptimisti sen sijaan sietää myös muiden venyviä aikatauluja.
Aikatauluoptimistin kunniaksi voi Kettusen mukaan laskea myös sen, että hänellä on yleensä rautaiset hermot ja hän kestää hyvin painetta. Usein hän on myös tehokas ajankäyttäjä ja kykenee keskittymään yhteen asiaan kerrallaan – joskus tosin niin hyvin, että muu maailma ympärillä unohtuu.
"Itse en jaksaisi olla tekemisissä ihmisen kanssa, jonka elämä on vapaa-ajallakin niin tarkkaan kellotettu ja minuuttiaikataulun varaan rakennettu, että homma leviää käsiin, jos kaveri on myöhässä kahvilatapaamisesta."

Asenne ratkaisee

Toki myöhästelystä voi tulla ihan oikea ongelmakin. Esimerkiksi töissä kollegoiden jatkuva odottelu ja palaverien venyminen syö koko työyhteisön aikaa. Ja aika on usein myös rahaa.
"Olen tehnyt selväksi, etten odota kuin viisi minuuttia, hyvällä syyllä maksimissaan kymmenen. Jos ei siihen mennessä tule, en odota enää."
Aikataulupessimisti varautuu pahimpaan: säätää navigaattorin ja tuplavarmistaa ajo-ohjeet.
– Satu Kettunen
Psykologin mukaan kroonisen myöhästelyn taltuttamisessa kaikkein tärkeintä on palaute: jos kukaan ei kerro myöhästelijälle, että hänen käytöksensä aiheuttaa närää, ei hän myöskään osaa korjata käytöstään.
– Itselle luontevat tavat tuppaavat vahvistumaan ja niistä tulee helposti pysyviä tapoja. Mutta tavoista voi myös oppia pois. Myöhästelijä voi oppia täsmälliseksi ja toisinpäin, Kettunen kertoo.
"Asun nykyään Espanjassa espanjalaisen miehen kanssa. Minustakin on kauhukseni tullut kauhea myohästelijä."
Toisaalta myöhästelijän lähipiirikin voi tykönään pohtia, mikä myöhästelyssä niin kovasti ärsyttää. Kettusen mukaan kyse on loppujen lopuksi hyvin paljon asenteesta: siitä, miten suhtaudumme aikataulujen muutokseen.
– Eihän odottelu välttämättä ole tehotonta aikaa. Se voi olla ainut hetki päivästä, kun saa luvan kanssa istahtaa ja pohtia asioita. Vaikka innovoida.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti