Olemme käyneet joitakin kertoja Pariisissa, varsinkin Inter Rail-matkamme aikana vuonna 2001. Kierrellessämme Ranskaa ristiin rastiin kävimme ikään kuin ottamassa suuntaa Ranskan pääkaupungista.
Tavallaan kävimme rauhoittumassa suurkaupungissa ja sen jälkeen - ei kun menoksi eli taas raiteille...
Tähän saakka emme ole käyneet Pariisissa mm. Eifel-tornissa ja Louvren- museossa. Tavoitteemme on tutustua em. kohteisiin seuraavalla kerralla, todennäköisesti keväällä 2016, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...
Vanha tekstini vuodelta 2005:
KOSKAAN EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ...
Tavallaan kävimme rauhoittumassa suurkaupungissa ja sen jälkeen - ei kun menoksi eli taas raiteille...
Tähän saakka emme ole käyneet Pariisissa mm. Eifel-tornissa ja Louvren- museossa. Tavoitteemme on tutustua em. kohteisiin seuraavalla kerralla, todennäköisesti keväällä 2016, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...
Vanha tekstini vuodelta 2005:
KOSKAAN EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ...
Tunnustan, että en ole
koskaan ollut ns. lukutoukka. Luonnollisesti nykyisin ammattialaani
liittyvät lehdet, julkaisut, oppikirjat, sähköisessä muodossa
olevat materiaalit, jne. ovat olleet aina kiinnostukseni kohteina,
mutta erilaisiin sarjakuvalehtiin, viihteellisiin romaaneihin,
elämäkertoihin, dokumentteihin, tms. en ole juurikaan kiinnittänyt
huomiota, mutta...
Aivan viime aikoina
olen kuitenkin opetellut lukemaan erilaisia kirjoja, joita vähin
löytyy myös kirjahyllyköistämme.
Viimeisin lukemani
kirja on Pierre La Mure´n PUNAINEN MYLLY (alkuperäisteos Moulin
Rouge), joka käsittelee Henri Toulouse-Lautrecìn traagista,
värikästä ja lyhyttä elämää 1800-luvun lopun Ranskassa,
lähinnä Pariisissa.
Täydelliseltä
nimeltään Henri de Toulouse-Lautrec-Montfa kuului Ranskan
vanhimpiin, jo keskiajalta juurensa johtavaan rikkaaseen
aatelissukuun. Hän syntyi 24. marraskuuta 1864 Du Boscin
sukulinnassa Albissa ja kuoli syyskuun 9. päivänä 1901 äitinsä
linnassa Malromessa, siis 37-vuotiaana...
Hänen isänsä, kreivi
Alphonse rakasti naisia ja ulkoilmaelämää, metsästystä ja
haukankasvatusta. Hänen äitinsä oli hurskas ja henkevä nainen,
joka kärsi miehensä rakkausjutuista ja omistautui huolehtimaan
pojastaan.
Vajaan kahdenkymmenen
vuoden aikana hänen taiteilijanuransa tuotti 737 öljymaalausta,
runsaat 5000 piirustusta, yli 3000 painotyötä ja noin 275
akvarellia.
Henri Toulouse-Lautrec
teki Pariisissa sijaitsevan Punaisen Myllyn ja Montmartren muiden
huvipaikkojen taiteilijat kuolemattomiksi jälkimaailman silmissä.
Hänen taiteensa kokonainen aikakausi, Belle epoque, huoleton
hyvinvoinnin ja nautinnon aika, mutta myös sen kääntöpuoli, herää
eloon aina kun katsoja niin haluaa.
Rikkaus/köyhyys,
kauneus/rumuus, hyvyys/pahuus, kovuus/herkkyys,
suvaitsevuus/suvaitsemattomuus, ymmärtäväisyys/ymmärtämättömyys,
rakkaus/rakkaudettomuus, jne. taistelivat alituisesti hänen
elämässään...
Äidilleen hän oli –
aina – Riri, joka oli elämän kaikissa vaiheissa ymmärretty,
rakastettu lapsi.
Isälleen hän oli –
isälle ymmärtämättömän taiteensa kautta – kunniakkaan
aatelissuvun mainetta tahraava hunsvotti.
Itse olen taipuvainen
ajattelemaan, että ihmiselämä on tiettyinä paketteina,
kiintiöinä, jolloin mm. kaikki edellä mainitut elementit
toteutuvat sulassa sovussa, jokaisella meistä hiukan eri tahtiin.
Mikä niiden painoarvo
jokaisen meidän elämässämme on, siitä onneksi me voimme
pääsääntöisesti päättää itse.
Kirjan luettuaan jää
pakostakin mietiskelemään, mikä tämä elämän tarkoitus loppujen
lopuksi on...
Itselleni jäi
varsinkin kirjan loppuosan eli Henrin kuolemasta ja siihen
liittyvästä ymmärtäväisen äidin/ymmärtämättömän isän
reaktioista mieleen kuitenkin pieni elämään liittyvä toivon
kipinä:
Koskaan ei ole liian
myöhäistä antaa anteeksi, ymmärtää poikkeavuutta ja äärimmäisen
herkkää, häiritsevän/ärsyttävän lahjakkuutta...
Kirjaterveisin
Aki Pyykkö
Kemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti