Olen kirjoittanut alla olevasta aikaisemminkin, kukaties jonkun lukijan mielestä häiriöksi saakka.
Käytän puhelinta mahdollisimman vähän, en lörpöttele puhelimessa vaan puhun vain ja ainoastaan silloin, kun siihen on todellista tarvetta. Toki vastaan jotakuinkin aina, kun minulle soitetaan lukuunottamatta muutamia tuntemattomia numeroita/soittajia ja erästä jo vuosikymmenien aikaista häiriösoittajaa. Jaksan kuunnella hänen - pääasiassa turhanpäiväisiä höpinöitään - kerran viikossa...
Miksi en erityisemmin pidä puhelimen käytöstä? Siksi, että siitä ei jää itselle "täpliä" = puhuttuja asioita ei voi jälkikäteen tarkistaa, mikäli siihen olisi tarvetta. Puhuttuja puheluja ei normaalioloissa nauhoiteta.
Sähköposti on minun työkaluni. Sitä se on ollut jo vuosikymmeniä. Sähköpostiviestinnän voi tarkistaa jälkikäteen. Toki viestejä kertyy ajan saatossa niin paljon, että niitä on aivan pakko poistaa, deletoida ne bittitaivaaseen...
Sähköpostin käyttö ei ole kuitenkaan ongelmatonta.
Tiedän, että monet, varsinkin työelämässä aktiivisesti olevat, ovat aika-ajoin tuskastuneet sähköpostin käyttöön. Lähinnä he ovat turhautuneet sähköpostin kautta tulevaan viestitulvaan, turhanpäiväiseen viestintään ja nimenomaan niin sanottuun roskapostimäärään. Nykyisin viimeksi mainittua voi rajoittaa monella eri tavalla - onneksi...
Itse olen useinkin tuskastunut ja turhautunutkin, kun en saa mielestäni asiallisiin sähköpostiviesteihini vastausta - kommenttia ja/tai suoranaista vastausta.
Miksi?
Ehkä syy on juuri siinä, että sähköpostin käyttämisestä jää täplä elämään. Aikojen saatossa olen havainnut, että kynnys kirjalliseen kommenttiin/vastaukseen on pääsääntöisesti erittäin korkealla.
Haluamatta enemmälti neuvoa ketään sähköpostikäyttäytymisessä totean, että on syytä vastata sellaisiin sähköpostiviesteihin, joissa selkeästi on aistittavissa kommentointi ja/tai suoranainen vastaustarve.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti