Mukava sunnuntaipäivä tähän saakka: Kävin aamulla Keminmaassa autoja uteliaisuuttani katselemassa. Kahden autoliikkeen vaihtoautoja katselin autosta ryöminnällä ajellen. Pörhön autoliikkeeseen sen sijaan menin sisälle saakka, sillä olinhan liikkeellä kesäautollamme eli VW Doppel TD vm. 1989 ja Vokswagen on edelleen em. autoliikkeessä vahvasti edustettuna...
Olihan siellä upeita menopelejä. Jututin kahta automyyjää. Pääsin heille kertomaan lyhyen kaavan mukaan meidän "kolmen auton loukun" - positiivisen sellaisen. Mielellään he olisivat alkaneet hieroa kaupantekoa. Lupasin harkita asiaa.
Pois lähtiessäni jututin myös Kemin "supertalkoomiestä" eli Monosen Ristoa, joka oli makkaranpaistopuuhissa. Kerroin hänelle talviautostamme eli Land Rover Freelanderista vm. 2000, joka on pois liikenteestä ja myynnissä. Risto sanoin jonkun vastaavantyyppistä autoa kyselleenkin.
Ajelin Kemin Karjalahdelle, Kemin Wetterille ja pikapikaa silmäilin autotarjontaa. Oli uutta ja käytettyä. Upeita vaihtoehtoja sielläkin...
Kotiin tultuani pistin työhaalarin päälle ja lähdin perunannostoon. Otin käyttöön uuden pitkävartisen kuokan. Hyvä kuokka, kunhan muistaa vaosta päin varovaisesti perunoita kuokkia etteivä perunat vioitu.
Perunat ovat muovin päällä kuivumassa, jonka jälkeen maakellari odottaa pitkästä aikaa tällä tontilla viljeltyjä perunoita. Pienimuotoinen sadonkorjuu on toteutettu.
Tähän saakka perunat on kuokittu suoraan penkeistä ja puhdistuksen jälkeen pistetty keittokattilaan.
Meillä oli kolmen lajikkeen siemeniä. Yksi niistä tipahtaa jatkossa pois. Ensi keväänä yritämme siemenperunoiden oikeaoppisen idättämisen. Sillä on takuuvarmasti vaikutus saantoon. Tuotantoalan lisääntyessä pistämme ensi keväänä penkit viimeaikaista harvempaan...
Olen kirjoittanut aiemmin, että kompostiastian siirtämisellä saamme noin metrin suikaleen hyvää lisämaata kevääksi. Sen ja nykyisen perunapellon - tällä hetkellä nurmikkona olevan alueen - käännän lapiolla lähipäivinä vähitellen. Alunperin tänäänkin jo ajattelin kääntää mutta ei oikein "hotsettanut"...
Todettakoon lisäksi, että kuokkiessani sain parikymmentä matoa talteen. Niillä on varmaan kohtapuolin käyttöä.
Kävin vaimoni kanssa vielä illansuussa Ajoksen Murhaniemessä katsomassa uusia tuulmyllyjä. Komeita olivat ja kalliita meille veronmaksajille. Valtion tukitoimenpiteet ovat olleet viime vuosina lähellä kipukynnystä ja kohtuuttomuutta. Ilmeisesti muutokset tuulet puhaltavat lähiaikoina - onneksi...
Ajoksesta ajelimme Kemin keskustaan ja kävimme katsomassa Mansikkanokan uudistuvaa Lumilinna-aluetta. Maassa vuosikausi/-kymmeniä olleet veneenromut oli poistettu muutamaa lukuunottamatta. Äkkinäkemältä tarvittava paikotusalue tuntui pieneltä.
Toivottavasti kunnon yhteys upeaan sisäsatamaan puistikon läpi syntyy nopeasti.
Ihan mukava sunnuntaipäivä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti