Olimme aikeissa lähteä aamulla - mihinkäpä muualle kuin Selkäsaareen mutta...
Menimme jo Hahtisaareen katselimme/ihailimme ulapan upeaa luoteistuulta ja vaahtopääaaltoja. Parhaimmillaan/pahimmillaan tuulen nopeus oli yli 15m/s, puuskissa kukaties lähempänä 20m/s.
Katselimme kotirantamme suuntaan eli Selkäsaaren pohjoispäätyyn ja totesimme, että turvallinen rantautuminen olisi erittäin vaikeaa, lähes mahdotonta. Päätimme, että odotellaan tuulen tyyntymistä. Ensimmäistä kertaa jätimme lähtemättä merelle ja hyvä niin.
Saarimökin rakentamisen aikana vuosina 2011-2012 päätimme kirvesmiehen kanssa kaksi kertaa olla lähtemättä ja kerran palasimme keskeltä selkää - Laitakarin ja Pikkuleton puolestavälistä -takaisin. Silloin liikuimme tavallisella soutuveneellä, jossa oli 5 hv perämoottori....
Vaimoni kanssa takaisin kotiin tultuamme kaikki sääennusteet ennakoivat tuulen tyyntyvän iltapäivällä, viimeistään illansuussa.
Lähdimme uudestaan Hahtisaareen klo 13 jälkeen. Totesimme tuuleen tyyntyneen, mutta aikamoista aaltoa oli edelleen ulapalla.
Päätimme lähteä liikkeelle. Sen verran oli jo alkumatkasta aaltoa, että laidan yli pärskeet kastelivat meidät kauttaaltaan. Kojukallion ohi päästyämme aallot suurenivat ja nimenomaan jyrkkenivät.
Yllättäen niin sanottuja vaahtopäitä ei ollut lainkaan mutta yllättävän "kuoppaiseksi" meni loput vajaa kaksisataa metriä. Tuntui välillä siltä, että vene oli kallellaan 45 astetta ja välillä keula aika lailla pystyssä. Onneksi perämoottorissa on tehoja riittävästi, joten puskeminen läpi aaltojen onnistui erinomaisesti ja kohta käännyttiin myötäaaltoon rantaan. Perämoottori trimmillä hiukan ylös ja oltiin rantahietikolla...
Emme ole tällaistakaan kokeneet aikaisemmin. Köpöttelimme ylös mökille ja panimme kastuneita vaatteita tuuleen kuivumaan.
Tuntui siltä, että tuuli taas yltyi, vaikka heikkoa tuulta sääennusteet olivat lupailleet. Suurimpien kuusien latvat tekivät aikamoista edestakaisin liikettä. Oli hieno katsella etäällä vaahtopääaaltoja ja kuunnella tuulen pauhua...
Hellaan tulet ja kahvivesi kiehumaan.
Kahvit juotuamme vaimoni lähti metsälenkille marjaämpäri mukanaan ja minä jäin puuhuoltoa toteuttamaan. Räystäiden alla olevat puulaatikot täytin kuivilla puilla talven varalle. Lisäksi intouduin halkomaan vihonviimeiset ja tosi hankalat kuusipölkyt. Kaksi kolmesta sain kohtuudella halki kahta kirvestä käyttäen. Toinen toimi kiilana. Mutta niinhän siinä kävi, että "kiilakirves" kiilautui niin tiukkaan, että siirsin irrottamisen seuraavaan saarikäyntiin eli huomiseen...
Tuuli alkoi tyyntyä. Soitin vaimolleni metsään, että olen lähdössä ongelle ja valmistautumaan huomiseen kokoukseen. Vaimoni tuli auttamaan rannasta lähtöäni...
Istuin hetken aikaan ongella - siitä ei mainittavaa. Myrskyn jälkeen vedet olivat sekaisin.
Tuuli alkoi taas yltyä, ajelin Hahtisaareen.
Huomenna kokouksen jälkeen haen vaimoni illalla pois saaresta. Arvelen, että tuomme samalla pari ämpärillistä puolukoita mantereelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti