Olen elänyt varsin repaleisen ammattiyhdistyshistorian ollen jokseenkin aktiivisesti mukana kuvioissa.
Olen ollut täysin ansaitsemallani eläkkeellä noin kahdeksan vuotta. Minulta on usein kysytty, miksi en ole aktiivisesti mukana eläkeläiskuvioissa. Olen muistaakseni aina vastannut, että lähden välittömästi mukaan, jos Suomen/Lapin/Kemin eläkeläisjärjestöt pannaan saman katon alle...
"Suomeen yksi eläkeläisjärjestö? Täyttä utopiaa!" minulle on aina vastattu.
Niinpä se taitaa olla mutta kuitenkin...
Eikö eläkkeellä - tavallaan elämän kalkkiviivoilla - ollessa viimeistään olisi syytä antaa elämän erilaisuuksien, lähinnä ajatuksellisten erilaisuuksien hiukan tasoittua > olla yhtä ja samaa.
Mikäli eläkeläiset kykenisivät yhä enenevässä määrin olemaan yhtä, se olisi yhteiskunnallisesti arvaamattoman suuri voimavara.
| Muun muassa Kemin kaupungin luottamiesorganisaatiossa yhtenä toimielimenä on vanhusneuvosto. Katselin hetki sitten kaupungin kotisivuilta em. toimielimen kokousmateriaaleja. Jäseninä on laskujeni mukaan kahdeksan eri eläkeläisjärjestön edustajia. Mielestäni vähempikin kirjo riittäisi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti