Kirjoitin tekstin Vahinko ei tule kello kaulassa tekstin 16.09.2016. Se vaatii hiukan jatkoa...
Jatkoa edelliseen maanantaina 19.09.2016:
Hain uudet lavat Prima Raudasta, Maritimin toimitus oli ajallaan. Vanhempi pojistamme kävi laittamassa lavat illansuussa paikoilleen soudettuani veneen ajoluiskan viereen. Ajoin veneen takaisin hiukan kuulostellen toimintaa.
Lähden huomenna vaimoni kanssa huomenna aamulla käymään Selkäsaaressa. Ajamme Laitakarin päädyn kautta. Yritämme saada sinne jättämäni ankkurin ylös.
On syytä mökki laittaa jo alustavasti talvikuntoon syysmyrskyjä odotellessa.
Tänään keskustelin Hahtisaaren venesatamassa tutun kaivinkonemiehen kanssa, joka mm. meille on ruopannut kulkuväylää Selkäsaaressa olevalla telakaivinkoneellaan. Kerroin hänelle karikolle ajamisestani.
Hän sanoi uistelureissuillaan ajaneensa ilmeisesti tuurilla aika läheltä em. karikkoa useastikin katseltuamme vanhasta merikartasta karikon sijainnin. Hän tarkistin sen vielä kännykkäsovellutuksestaan.
"Kyllä, kyllä siinä on selvästi karikko! Miten tuo on jäänyt huomaamatta?" hän muistaakseni totesi. Todettakoon, että vanha uitto-/hinausväylä menee turhan läheltä em. karikkoa...
Jatkoa edelliseen tiistaina 20.09.2016:
Kävimme tänään Selkäsaaressa. Ajoimme rauhallisesti "uusilla Propulse-lavoilla" Hahtisaaresta Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn ja irrotimme sinne jääneen, merkatun ankkurin. Köysi kiinni veneen keulaan ja pakki päälle - ankkuri ei ollut loppujen lopuksi tiukassakaan, kun on moottorivoimaa takana...
Ajoimme väyliä pitkin Selkäsaaren länsirannalle katsomaan tuttaviemme "uusvanhaa" kesämökkikokonaisuutta. Ihan hyvältä näytti. Oli turvallista ajaa ruopattuun, pienillä aallonmurtajilla varustettuun väylään.
Sitten takaisin omaan rantaan. Vedenpinta oli matalalla. Varmuuden vuoksi perämoottori trimmillä aika ylös ja vauhti "ryöminnälle". Oli pakko sammuttaa moottori ja meloa loppumatka.
Mökillä teimme talven tuloon liittyviä töitä. Poltimme tulistelupaikalla, myös rannan tulistelupaikalla risuja - eräänlaista aluesiistimistä.
Irrotin jumiutuneen kirveen. Loppujen lopuksi jouduin sahaamaankin. Hankala puu sai "lopullisen tuomion" > poltin sen ja palautan tuhkan aikanaan puitten juurille.
Soitin saaresta Kemin kaupungingeodeetille, Paulus Rantajärvelle, koska tiesin asiantuntijaporukan tulevan mahdollista väyläruoppausta "kuutioittamaan/massoittamaan" - hyvä niin.
Huomenna keskiviikkona aamulla käväisevät tilannetta katsomassa. Hyvä, sillä vesi on matalalla ja ilmeisesti heikko tuuli...
Asia kiinnostaa luonnollisesti meitä kovastikin, sillä pohjois-luoteistuulella matalan veden aikaan on kolme vuotta sitten ruopattua väylää hankala ajaa. Nimenomaan lähtö rannasta on työlästä. Olen kaksi Propulse-lapaa hajottanut väyläpenkkaan...
Sain saareen mielenkiintoisen puhelun. "Langan päässä" oli Tapani Onkalo, Kemin kaupungin eläkkeellä oleva tekninen johtaja/kaupungingeodeetti. Keskustelimme kaupunkikuvaa elävöittävästä muraali-asiasta. Hänellä oli erinomainen ehdotus, jota on syytä vakavasti pohdiskella. Lähestyvät kuntavaalit olivat esillä yleisellä tasolla, tosin sain hyviä vinkkejä ehdokkuuteni edistämiseksi.
Keskustelimme myös kaavoitetusta Selkäsaaren Pohjoislaiturista. Kunnon väylä ja asiallinen laituri olisivat aivan välttämättömät, mikäli Kemin Matkailu Oy:n ja paikallisen laiva-/veneyrittäjän toiveet toteutuvat. Seikkailujen saari saisi erinomaisen aloituksen.
Kaiken kaikkiaan mukava saaripäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti