Sightseeing ajelu Keminmaassa tänään iltapäivällä...

Sanoin vaimolleni tänään iltapäivällä, että mitäpä jos lähdetään tekemään pieni autoajelu Keminmaassa pitkästä aikaa. 

Kauan sitten tapanamme oli ajella huvia mm. Kemistä itäpuolen tietä pitkin Itäkoskelle, siitä Taivalkosken kohdalta yli joen länsipuolelle, edelleen takaisin Törmän ja Liedakkalan ohi Keminmaan keskustaan.

Toki aina eivät ajelumme olleet huviajelua, vaan täyttä työtä mutta se onkin tarina erikseen.

Tuskinpa olemme lähimmän kymmenen vuoden aikana ajelleet em. kierrosta. Lähdimme matkaan, kun syysilmakin oli erittäin suotuisa.

Ajatuksena oli lähinnä autonikkunasta aistia muutosten tuulia Keminmaassa. Rehellisesti kirjoitettuna näkymä oli aika lailla samanlainen kuin aikaisemminkin, astetta ränsistyneempi. Lukuunottamatta rakenteilla olevaa, upeaa navettaa ja muutamaa rantatörmälle rakennettua uutta omakotitaloa ja kesämökkiä.  

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olen seurannut yhden Keminmaan kyläkoulun lakkauttamista.
Se välillisesti kosketti myös minua. Aikanaan lakkautettiin Törmän kylässä Katajarannan kyläkoulu, joka oli hetkeä aikaisemmin kunnostettu. Kunnostamisen jälkeen lakkauttaminen tuntui järjettömältä.
Miten se minuun liittyi?
Olin ostanut äitini puolen perikunnalta Hakkauksen tilan viimeisen maapläntin Keminmaan Törmästä 1980-luvun puolessa välissä tien ja rautatien välistä. Siihen maailman aikaan mm. Katajarannan koulu kärsi oppilaspulaa. Alueelle oli saatava muuttamaan lapsiperheitä. 

Käynnistin Sunnarinkulman asuntoaluesuunnitelman. Silloinen arkkitehtiylioppilas Vesa Heikkinen piirsi kuvat ja nyttemmin edesmenneen Kalevi Prakkulan kalustolla tehtiin yli 400 metriä tietä eli nykyinen Petterinpolku, osittain em. henkilön maiden läpi. Keminmaan kunta tuki jonkin verran em. tien tekoa, johon tarvittiin myös ojarumpuja.

Tehtiin myös lampi ja kaivettiin ojia. Tehtiin myös maisemanhoidollisia metsähakkuita, lähinnä entisten peltojen ojakoivikkojen siistimistä Ostamani alueen ilme alkoi muuttua = kuivua ja puut lähtivät voimakkaaseen kasvuun.

Ensimmäisen tontin osti Antti ja Anneli Lääkkö perheineen. He saivat valita alueen parhaimman tontin.
Kulmatontille nousi komea talo varatorakennuksineen. Kivenheiton päässä ollut Katajarannan koulu sai kipeästi kaivattuja oppilaita

Loput meidän maastamme myytiin lapsiperheelle vuonna 1999, silloin vielä elettiin uskossa, että kyläkoulu säilyy.
Jatko ei sujunut niin kuin piti. Kaikesta huolimatta Katajarannan koulu lakkautettiin .

Lääköt muuttivat myöhemmin Keminmaasta, taitavat asustella nykyisin Oulun suunnalla.

Sunnarinkulman alueella on toinenkin omakotitalo varastoineen nykyisin. Todettakoon, että teimme/teetätimme aikanaan rakennusten pohjat ja perustukset...

Tänään lauantaina 17.09.2016 iltapäivällä ajoimme em. alueen ohi pysähtymättä...

Sen sijaan pysähdyimme Liedakkalan koulu kohdalla. Ajoimme jopa koulun pihalle ja ihailimme hetken rakennusta. Vaimoni totesi hiukan murheellisena, että kaunis koulu ränsistyy äkkiä pilalle, jos sillä ei ole käyttöä. Näin se ikävä kyllä on...
_____________________________________________________________________

Liedakkalan koulu on ollut viime aikoina usein esillä eir tiedotusvälineissä. Mikäli olen oikein ymmärtänyt akuutista oppilaspulasta ei ole kysymys vaan yksiselitteisesti rahasta.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon todellisuudessa säästöjä syntyy vuositasolla. Asiaa tuntuvat keminmaalaiset veronmaksajatkin lehtien palstoilla tiedustelevan

______________________________________________________________________

Autoajelun päätteeksi ajoimme moottoritietä pitkin Kemiin. Kotiin oli taas mukava tulla...