Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Huostaanottokiistojen julkisen paisuttelun takana oleva tavoite on toinen: Suomen ja suomalaisten viranomaisten painaminen polvilleen.
Venäjä haluaa, että Suomessa asuvia venäläisiä perheitä koskevat ratkaisut tehdään Venäjän viranomaisten suostumuksella ja myötävaikutuksella. Tähän Suomi ei ole suostunut – ainakaan toistaiseksi.
____________________________________________________________________
On käsittämätöntä, että em. tyyppiset asiat, jotka ovat käytännössä ruohonjuuritason sosiaaliviranomaisten toimintaa yltävät jatkuvasti Venäjän lehdistöön eräänlaisina kohu-uutisina.
Todettakoon, että Suomessa asuu tällä hetkellä yli 70.000 venäläistaustaista henkilöä. Se on paljon se ja joukkoon mahtuu luonnollisesti monenlaista väkeä.
Olin kuulevinani muutaman lukijan ääneen ajattelevan: Aivan liikaa, kerta kaikkiaan aivan liikaa...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Rauhallisen kesän jälkeen imperiumi iski kaikella voimalla – Venäjällä nostettiin taas esiin huostaanottokiistat
Huostaanottokiistojen julkisen paisuttelun takana oleva tavoite on toinen: Suomen ja suomalaisten viranomaisten painaminen polvilleen, kirjoittaa Jarmo Mäkelä.
SUOMEN halu pitää yllä poliittista vuoropuhelua Venäjän korkeimman johdon kanssa ei ole muuttanut Venäjän median tapaa soimata Suomea ja Suomen viranomaisia.
Rauhallisen kesän jälkeen imperiumi iski tällä viikolla kaikella voimalla.
Kansainvälisen median ”Kremlin ääneksi” korottaman dosentti Johan Bäckmanin ohjaamana uutistoimisto Tassin Helsingin toimitus levitti 21. syyskuuta Venäjän mediaan perättömän tiedon, jonka mukaan Seinäjoella oli venäläisestä perheestä otettu huostaan kolme lasta ”kansallisuuden perusteella” ja ”ilman oikeutta ja tutkintaa”. HS:n uutinen aiheesta täällä.
Kymmenien muiden uutisvälineiden ja maan uuden lapsiasiamiehen Anna Kuznetsovan voimin väite levisi kuin rutto – satoja postauksia sosiaalisessa mediassa yhden ainoan iltapäivän aikana.
NÄMÄ HYÖKKÄYKSET alkoivat kuutisen vuotta sitten. Silloin Suomessa uskottiin sinisilmäisesti, että kyse oli väärinkäsityksestä: suomalaisia käytäntöjä ei vain yksinkertaisesti tunnettu.
Sittemmin asianomaiset viranomaiset ovat tavanneet toistuvasti, tietoja ja ajantasaisia yhteyshenkilöiden nimilistoja on vaihdettu, ja asiaa on puitu korkeimman tason keskusteluissa. Silti mikään ole muuttunut.
On totta, että Venäjän mediassa presidentti Sauli Niinistön kanssakäymistä presidentti Vladimir Putinin kanssa on seurattu myönteisessä hengessä – onhan tämän tason läntinen keskustelukumppani Putininille nykyään harvinaista herkkua.
Mutta korkeimman tason kanssakäymisen lähtökohtana on etsiä ratkaisuja, jotka palvelevat – ainakin jossain määrin – kummankin osapuolen etuja ja pyrkimyksiä.
Huostaanottokiistojen julkisen paisuttelun takana oleva tavoite on toinen: Suomen ja suomalaisten viranomaisten painaminen polvilleen. Venäjä haluaa, että Suomessa asuvia venäläisiä perheitä koskevat ratkaisut tehdään Venäjän viranomaisten suostumuksella ja myötävaikutuksella. Tähän Suomi ei ole suostunut – ainakaan toistaiseksi.
Yleensä johtopäätöksiä yritetään vetää siitä, mistä Venäjän media Suomen osalta uutisoi, ja miten. Mutta joskus on hyödyllistä kiinnittää huomiota siihen, mistä se vaikenee. Myös tällä voi olla merkitystä etenkin nyt, kun Suomi on Venäjän mediassa esillä viikosta ja kuukaudesta toiseen laajasti ja yksityiskohtaisesti.
HELSINGIN KESKUSTASSA järjestetystä natsien mielenosoituksesta, jossa tapahtui pahoinpitely, jonka uhri myöhemmin kuoli, ei Venäjän mediassa toistaiseksi ole kerrottu sanaakaan. Toki luulisi, että avoimesti kansallissosialistista aatetta julistavan järjestön toiminta aiheuttaisi venäläisissä kylmiä väreitä tai ainakin jonkinlaista moraalista paheksuntaa.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Suomen vastarintaliike kuuluu siihen järjestäytyneiden ryhmien joukkoon, jota yhdistää maahanmuuttovastaisuus ja pyrkimys eristää Suomi lännen demokratioista. Jollain erikoisella tavalla nämä kaikki ovat Venäjän median erityisessä suosiossa. Yleensä niiden jokainen aktio, vaikka siihen osallistuisi vain kourallinen, uutisoidaan tarkasti ja näyttävästi.
Tämä liittyy laajempaan pyrkimykseen luoda Suomesta kuvaa jatkuvasti kärjistyvien sisäisten ristiriitojen maana. Niistä tärkeimmät liittyvät maassa harjoitettuun maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan. Tätä aihepiiriä Venäjän media seuraa yksityiskohtaisemmin kuin yksikään tiedotusväline Suomessa.
Tältä pohjalta se synnyttää myös yllättäviä sankareita. Tällä viikolla Tass nosti nimeltä mainiten esiin kaksi perussuomalaisten kansanedustajaa, koska he olivat vaatineet viranomaisia ryhtymään toimiin konflikteja provosoivia turvapaikanhakijoita vastaan.
Kunniamaininnan sai kansanedustaja Tom Packalén (ps), joka ylisti Venäjää, koska se oli ”tehnyt loistavaa työtä laittoman maahanmuuton pysäyttämiseksi”.
VENÄJÄN MEDIA ei myöskään ole raportoinut sanallakaan siitä keskustelusta, jota Suomessa on käyty Ulkopoliittisen instituutin Venäjää koskeneen selvityksen ympärillä. Erikoista tämä on siksi, että itse raportti kyllä uutisoitiin näyttävästi ja sen sisältöä pahemmin vääristelemättä.
Syitä voi olla kaksi. Julkisen tuen osoittaminen raporttia arvostelleille poliitikoille saattaisi kääntyä heitä vastaan ja voitaisiin tulkita arvosteluksi Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kohtaan.
Toinen mahdollinen selitys on se, että arvostelijat tekevät myyräntyötään niin tehokkaasti, ettei ulkopuolinen pystyisi samaan, vaikka kuinka yrittäisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti