Kirjoitin 30.06.2016 tekstin: Aamuongella - yhtä tyhjän kanssa.
Totesin siinä mm., että kotiin tultuani sanoin vaimolleni:" Jokohan minä alan vähitellen uskoa, että aamulla ei kannata lähteä kalastamaan. Tyhjän saa pyytämättäkin."
Tänään perjantaina 23.09.2016 lähdin kuitenkin taas ongelle klo 9 aikoihin.
Miksi?
Siksi, että tontin kulmalla maata kääntäessäni löysin hyviä, vähän jo jäykkäliikkeisiä matoja. Päätin lähteä tekemään tämän syksyn viimeisen onkiretken, vaikka edellisenäkin syksynä olen ollut myöhempään kalassa, jopa katiskalla pyytänyt ja saanut ahvenia...
Ajoin Hahtisaaresta virallisia väyliä pitkin Peräkarin kupeeseen, ankkuroiduin maannouseman tuotoksena syntyneen pikkusaaren pohjoispäähän aivan väylän/rannan kupeeseen. Pistin kaksi jigionkea ja pilkin pyytämään.
Ei mitään, ei yhtään mitään!
Vaihdoin paikkaa pikkusaaren eteläpuolelle, jossa talviaikaan usein on pilkkijöitä.
Ei mitään, joten vaihdoin paikkaa pikkusaaren länsipuolella olevan laajan karikon kupeeseen. Mielessä kävi soutuveneaikaan mahtava ahvensaalis kyseisestä paikasta.
Karikon oli tilapäiseisesti varis valloittanut rääkynnällään. Lokit kaartelivat harmissaan karikon yläpuolella.
Ei mitään, joten ajelin väylää pitkin Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn. Yksi pieni ahven ja pieni särki.
Alkoi tulla kylmä, joten päätin vaihtaa vielä kerran paikkaa ennen pois lähtöä mantereelle.
Ajoin hyvää vauhtia lievässä aallokossa myötätuuleen Selkäsaaren pohjoispäätyyn, tutulle paikalle "keskelle ei mitään".
Ei mitään, ei yhtään mitään!
Kyllä se on nyt uskottava, että kalat ovat jossakin muualla ja/tai eivät ole kiinnostuneet tarjoamisistani.
Vuoden 2016 kesä ja alkusyksy jäävät mieleen aika kehnona kalastuksen kannalta.
Onneksi pakastimessa on muutamia ahvenia, jotka otamme huomenna mukaan Selkäsaareen ja savustamme.
Tavoitteena on pistää paikat jo alustavasti talviteloille, vaikka todennäköisesti saaressa vielä käväisemmekin...
Jatkoa edelliseen:
Kävimme tänään lauantaina iltapäivällä Selkäsaaressa. Kannoin veneestä kaikki onkivälineet varastoon.
Tutut alkukuviot terassilla. Sen jälkeen tulet tuvan uuniin ja tulistelupaikalle. Savustimme ahvenet. Ne olivat tällä kerralla poikkeuksellisen pieniä - pääasiassa 200-300 grammaisia - mutta olivathan ne hyviä.
Muistaakseni olen aikaisemminkin sanonut: Jos et ole syönyt savustettuja ahveniä sormin, tee se ensi tilassa, siinä on "sitä jotakin"...
Aterian jälkeen vaimoni kävi keräämässä "kivenheiton päästä" ämpärillisen puolukoita ja minä siistin tontin lähimaastoa polttamalla tulistelupaikalla mm. peililinjalta repimiäni, vioittuneita katajia ja kuusenalkuja.
Hämärän lähestyessä ajelimme Hahtisaareen. Mukava saarikäynti taas kerran...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti